Lapsettomuus koskee yhtä lailla miestä ja naista, mutta miesten kokemuksista ei juuri puhuta. "Miesten kokemukset kuitataan usein huumorilla, ja asialle naureskellaan. Lapsettomuus samaistetaan seksuaalisuuteen", Anne Lindfors kertoo.
Oulun seudulla asuva keski-ikäinen mies puhuu lapsettomuudestaan vain nimettömänä. Hänkin on kohdannut epäasiallisia kommentteja. Eräs tuttava kutsui häntä leikin varjolla tuhkamunaksi. "Asia on niin rankka, ettei sillä ole syytä vitsailla."
Pariskunta kävi pitkään hoidoissa, mutta ne eivät tuottaneet tulosta. Yksi alkanut raskaus päättyi keskenmenoon. Adoptiota pari ei kokenut omakseen. Lapsettomuuteen ei löytynyt syytä sen paremmin miehestä kuin hänen vaimostaankaan.
Aika on ollut paras lääke. "Asian kanssa on vain elettävä. Ei se puhumalla parane", mies sanoo.
Hän on ottanut asian oma-aloitteisesti puheeksi vain lähipiirinsä kanssa, mutta kertonut tilanteesta avoimesti, kun joku on kysynyt. Eräs keskustelu on jäänyt mieleen:
"Onko teillä lapsia", työkaveri kysyi. "Ei", mies vastasi. "No missä vika", kollega ihmetteli. Mies kertoi, että kaikki keinot on kokeiltu, mutta mikään ei auta. Työtoveri ymmärsi. Siitä keskustelusta jäi hyvä mieli.
Mies on asian kanssa sinut eikä tunne katkeruutta. Hän pystyy iloitsemaan tuttavien lapsista. Kummilapset ovat tärkeitä. Parasta on se, että yhteinen rankka kokemus on vahvistanut parisuhdetta.
Pahimmalta tuntuu ajatus yksinäisestä vanhuudesta, kun ei ole jälkipolvea, joka kävisi katsomassa.