Suomalaisen kilpakävelyn historia on komeaa luettavaa. Reima Salonen käveli EM-kultaa, Valentin Kononen oli maailman paras. Sari Essayah taisteli sekä MM- että EM-kultaa. Mutta nyt mennään nimillä Antti Kempas, Jani Lehtinen, Jarkko Kinnunen ja Outi Sillanpää, eikä tällä nelikolla ole vielä yhtään arvokisamitalia.
Suomen parhaat kävelijät tulevat Jyväskylän Kalevan kisoihin kovin eri tunnelmissa. Viime vuoden MM-edustajat Kempas, Lehtinen ja Sillanpää ovat kamppailleet erilaisten ongelmien kanssa koko alkukauden, mutta Kinnunen käveli keväällä Espanjassa 50 kilometrin EM-kisarajan alle.
-- Lehtiselle tuli keväällä sellainen lihasvamma jalkaan, joka sotki hänen ohjelmansa useiden viikkojen ajan. Kempaksella oli alkava rasitusmurtuma reidessä huhtikuussa, eikä hänen kilpailuvauhtinsa ole vielä täysin palautunut. Sillanpää jäi vuodenvaihteessa virkavapaalle luokanopettajan tehtävästä ja satsasi täysillä harjoitteluun, mutta tulokset eivät ole olleet odotusten mukaisia, Suomen urheiluliiton kävelyn lajikapteeni Marko Kivimäki tietää.
Nuoret kolkuttelevat jo nelikon kantapäillä
Lehtisen ja Sillanpään kuntokäyrä on nousussa, mutta EM-Göteborg jäänee tältä kaksikolta kokematta. Kempas alitti 50 kilometrin EM-rajan neljä tuntia viime kaudella. Kempaksen pitäisi kuitenkin vakuuttaa valitsijat nykyvauhdistaan Jyväskylän 20 kilometrin kilpailussa perjantaina. Vaikka suomalaiset eivät tavoittele aikuisten arvokisamitaleita lähivuosina, Marko Kivimäki näkee jatkon valoisana.
-- Jyväskylässä kilpailevat Karoliina Kaasalainen ja Heikki Kukkonen ovat tulevaisuuden nimiä. Molemmat lähtevät nuorten MM-kisoihin Pekingiin. Kukkonen jättää hiihdon ja siirtyy kävelijäksi. Jaana Eskelinen ja Marja Penttinen ovat lahjakkaita nuoria, kuten myös parasta aikaa Urheilukoulussa armeijaa suorittava Nillo Halonen. Kaikki kärkinelikon niskaan hengittäjät ovat suunnilleen parikymppisiä. He taistelevat täysillä aikuisten SM-mitaleista Jyväskylässä, Kivimäki listaa.
-- Taso tiivistyy kärjen takana. Vielä on vaikea sanoa, kuka tai ketkä nousevat tuosta joukosta esiin. Kävelyn tulevaisuus näyttää kohtalaisen hyvältä. Nuoria ei ole laumoittain, mutta melko mukava joukko kuitenkin.
Kovennettua harjoittelua, mutta minkälaisilla opeilla?
Jani Lehtinen, 28, vaihtoi viideltä kympiltä kahteen kymppiin. Lehtisen harjoittelu muuttui, ja tässä voi olla osaselitys hänen vammaansa. Antti Kempas, 25, harjoitteli viime talvena nelisen kuukautta Portugalissa ja Espanjassa. Lehtinen ja Kempas ovat hakeneet lisää tehoja harjoitteluun, mutta tuloksena oli vammoja.
Outi Sillanpää, 30, innostui ilmeisesti hieman liikaa treenaamisesta, ja seurauksena tuli ylirasitustila. Vain Jarkko Kinnusen käyrä osoittaa selvästi ylöspäin. Miksi, valmentaja Kari Ahonen?
-- Jarkko harjoittelee muista suomalaisista poikkeavalla tavalla. Olen tehnyt vuodesta 1988 lähtien yhteistyötä puolalaisen maailmanmestarin ja olympiavoittajan, nykyisen huippuvalmentajan Robert Korzeniowskin kanssa. Jarkko harjoittelee pitkälti samaan tapaan kuin Korzeniowski, Ahonen kertoo. -- Jos urheilijalle tulee vamma, on syytä katsoa tarkasti harjoittelupäiväkirjaan. Harjoittelu ei ole ollut riittävän tasapainoista.
Ammattimaisuus takaa reitin maailman huipulle
Mitkä tekijät pitävät suomalaiset kaukana maailman kärjen takana? Entinen kävelyn lajikapteeni Kari Ahonen tiivistää vastauksensa yhteen sanaan: ammattimaisuus. -- Venäjän, Italian, Espanjan ja Meksikon kävelijät ovat ammattilaisia. Myös valmentajien pitää tehdä työtään täysipäiväisesti. A matööripohjalta kävelijä voi päästä 50 kilometrillä tulokseen 3.50--3.55. Mutta kun puhutaan tuloksista 3.40 ja alle, asialla ovat pelkät ammattilaiset, Ahonen ynnää. Seitsemän vuotta Jarkko Kinnusta valmentanut Ahonen uskoo yhteistyön voimaan. Kävelyn nykyinen lajikapteeni Marko Kivimäki on ollut tiukasti mukana Jarkko Kinnusen harjoittelussa koko tuon ajan.
-- Vaikka olemme amatöörejä, olemme koonneet Jarkon ympärille ryhmän ammattilaisia. Tiimiimme kuuluu muun muassa fysioterapeutti ja lääkäri. Jos Göteborgista tulee menestystä, ryhmämme voi ottaa taas askeleen kohti ammattimaisuutta.
Ahonen arvioi, että suomalaisten valmennustietous on riittävä. Kokonaan eri asia on, osataanko tuota tietoa hyödyntää maassamme. -- Meidän on tarkennettava tiedon soveltamista. Olemme olleet liian itsekkäitä tähän saakka. Jos on päätetty, että juuri näin tehdään, kannasta pidetään härkäpäisesti kiinni. Pitää osata kuunnella toisten näkemyksiä ja kokemuksia, seuloa niistä parhaat asiat käyttöön.
Monilta suomalaisilta on jäänyt huomaamatta, että kävelyn säännöt muuttuivat vuonna 1995. Siksi suoran valmennusopin hakeminen vanhoilta mestareilta ei ole ongelmatonta.
-- Kävelyn tekniikka muuttui sääntöjen mukana. Kaikki eivät ole Suomessa ymmärtäneet tätä. Parikymmentä vuotta sitten sopineet neuvot eivät tehoa nykyään. Jarkko Kinnusen kävelyssä näkyy, että hän käyttää uutta tekniikkaa, Ahonen korostaa.