Tilaajille

"Kä­ve­lin kohti ti­lan­net­ta, jossa lapsi vie­täi­siin mi­nul­ta" – Noora Rai­ta­nen joutui syn­nyt­tä­mään ennen ai­ko­jaan tyt­tä­ren­sä, jolla ei olisi ollut elä­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia

Sikiön abortointi kuolemaan johtavan vamman ja kärsimyksen takia on asia, josta ei paljon puhuta.

Noora Raitanen otatti itsestään surukuvan menetyksensä jälkeen. Pienen lapsen lyhyestä elämästä on tärkeää saada muistoja. Kätilö otti Noora Raitasen tytön käden- ja jalanjäljet talteen. Hautaaminen ja muut kuolemaan liittyvät rituaalit ovat vanhemmille tärkeitä, koska ne auttavat käsittelemään tilannetta.
Noora Raitanen otatti itsestään surukuvan menetyksensä jälkeen.
Noora Raitanen otatti itsestään surukuvan menetyksensä jälkeen.
Kuva: Robert Blomqvist

Sikiön abortointi kuolemaan johtavan vamman ja kärsimyksen takia on asia, josta ei paljon puhuta. Tampereen yliopistossa tutkitaan nyt kokemuksen aiheuttamaa tunnemyllerrystä.

Noora Raitanen kertoo, kuinka hän kohtasi pahimman pelkonsa.

"Oli tammikuinen lauantai, kello vähän vaille yhdeksän. Seisoimme Tampereen yliopistollisen sairaalan ovella. Olin kauhusta jäykkänä. Pelotti kohdata tuleva. Mielessäni oli vain ajatus, etten haluaisi luopua.

Tyttö liikkui tomerasti vatsassani. Silitin lempeästi vatsaani ja sanoin rakastavani. Otimme muutaman askeleen, ja minut valtasi pakokauhu. Halusin juosta niin kauas, ettei kukaan saisi kiinni. Niin kauas, että tyttömme olisikin terve. Että tämän kaiken voisi unohtaa ja tätä tilannetta ei täytyisi kohdata.