Matkailuyrittäjien ei ole pakko alistua pitkään rospuuttoon. Sesonkia voi jatkaa varsin näppärästi ainakin keväällä ja muinakin vuodenaikoina. Talvisesonkia on venytetty monissa pohjoisen hiihtokeskuksissa tuloksekkaasti. Tykkilumi sulaa suojasäässä huomattavasti sitkaammin kuin luonnonlumi. Jo ensimmäisten syyspakkasten aikana lumetetut rinteet ovatkin laskettelukunnossa yllättävän pitkään, jopa pitempään kuin asiakkaat tai edes yrittäjät osaavat aina aavistaakaan. Esimerkiksi Isolla-Syötteellä lasketeltiin perjantaihin saakka. Alunperin tarkoitus oli päättää kausi jo vappuun.
Onneksi keskus vastasi kysyntään. Samaa ovat tehneet jotkut muutkin yrittäjät, jotkut taas toimivat vuosi vuodelta ennalta laaditun aikataulun mukaan. Suunnitelmallisuus on menestyvässä yritystoiminnassa välttämätön hyve, mutta myös yllättäviin mahdollisuuksiin on viisasta varautua.
Lasketteluun panostavissa matkailukeskuksissa olosuhteita on mahdollisuus auttaa muutenkin kuin tukkilunta käyttäen. Pohjoisen puoleisiin rinteisiin on muun muassa Rukalla kerätty niin paksut lumipatjat, että niiden sulatuksessa kevään säät eivät onnistu normaalissa aikataulussa.
Säiden vaihtelu on pohjoisen oloissa suurta muistakin syistä kuin pelätystä kasvihuoneilmiöstä johtuen. Kuluneena talvena Länsi-Lappi sai lunta vähänlaisesti, Itä-Lappi ja Koillismaa vähintään tavanomaisen annoksen. Tietoa kannattaa levittää aktiivisesti aina, kun on jotakin tarjottavaa matkailijoille. Sana esimerkiksi kunnossa olevista rinteistä kulkee myös suusta suuhun, mutta kaikkia lajista innostuneita se ei tavoita. Tarjonnan passiivisuudella on juuri matkailussa menetetty paljon mahdollisuuksia.
Sama koskee palveluita. Miksipä esimerkiksi ruoan myynti keskeytettäisiin silloin, kun yrityksessä pyörii asiakkaita. On valmistauduttava jatkuvasti arvioimaan tilanne uudelleen. Kysyntään pitäisi pystyä vastaamaan kaikissa oloissa. Siitä kannattaa sopia henkilökunnan kanssa jo ennalta. Varmasti kaikki asiakaspalveluun motivoituneet ihmiset tekevät mieluummin työtä kuin istuvat kotona peukaloitaan pyörittelemässä.
Pohjoisessa uudet talvimatkailun liitännäiset, esimerkiksi koira- ja moottorikelkkasafarit, ovat keränneet paljon suosiota. Kaikki eivät halua rinteeseen eivätkä murtomaaladuillekaan. Suurten seurueiden joka jäsenelle pitää riittää tekemistä. Ja suksilla viihtyvätkin haluavat vaihtelua.
Varsinkin tottumattomien moottorikelkkailijoiden opastusta on eräissä tapauksissa kritisoitu aiheellisesti, mutta vakavia onnettomuuksia on onneksi koettu erittäin vähän. Niiden välttämiseen täytyy panostaa yhä tarmokkaasti.
Koirat kiinnostavat varsinkin perheiden nuorimpia. Kannattaa muistaa, että matkailijat näkevät hyvin hoidettuja ja huollettuja koiria häkeissäkin - kaikkina vuodenaikoina. Kertomukset liikunnan puutteessa kesäisin ulisevista, kuukausiksi miltei unohdetuista vetokoirista vähentävät intoa käyttää sellaiseen laiminlyöntiin haksahtavan yrittäjän palveluita. Onneksi useimmat koirien pitäjät ovat aidosti kiinnostuneita eläimistä ja toimivat siksi vastuullisesti.
Toisin kuin moottorikelkoille voitaisiin koirille antaa myös kesätöitä, kunhan muistetaan, että helle on niille erityisen rasittavaa aikaa. Vetopelin kehittely ei ole mahdotonta, kun pyörä on jo keksitty. Sesonkirajojen ylittämisessä tarvitaan matkailun kaikilla lohkoilla hieman kekseliäisyyttä ja yrittäjähenkeä. Ilman niitä liiketoiminta ei kukoista niin kuin se voisi tehdä.