Pelikenttien kuivumista ei tarvinnut pelätä tämänvuotisissa suopotkupallon MM-kisoissa Hyrynsalmen Vuorisuolla. Sadekesä on taannut riittävän pelialustan kosteuden kentälle ja mäyräkoirat pelaajille.
Hauskanpito on näissä kisoissa pääosassa eikä varsinaisesta urheilusta olekaan kyse. Vasta kolmantena pelipäivänä, sunnuntaina, otetaan mittaa joukkueista tosissaan loppupeleissä ja kovakuntoisimmat vievät MM-mitalit.
Kilpasarjassa on vähän joukkueita ja ilmoittautuneista muutama jäi tulematta, mutta miesten harrastesarja on tupaten täynnä toinen toistaan hullunkurisemmin pukeutuneita joukkueita. Omat sarjansa on naisille ja sekajoukkueille sekä business class-kokoonpanoille.
Esimerkiksi kempeleläinen kaveriporukka PIP-pelimiehet ei mahtunut harrastesarjaan, mutta kilpasarjassa oli tilaa, ja yllätyksekseen he voittivat muun muassa kovan venäläisjoukkueen.
Polvia myöten
vetelässä
Kaukaa Uralin takaa noin 2 000 kilometrin päästä Hyrynsalmelle pelaamaan tullut Penzan joukkue ottaa reissun loman kannalta, vaikka kaupungin eri jalkapallojoukkueista koottu ryhmä onkin eniten kurinalaisen urheilujoukkueen näköinen koko Vuorisuolla.
"Tämä muistuttaa enemmän rugbya kuin jalkapalloa. Suossa pelaaminen on raskasta, mutta mielenkiintoista ja epätavallista", entinen ammattijalkapalloilija Vladimir Vasin kertoi.
Helsinkiläisseura Nicky on the Butt pääsi pelaamaan lauantain alkusarjaotteluaan pääkentälle, sille kaikkein vetisimmälle. Kentällä ei ole neliösenttiäkään tukevaa pohjaa, ja nopeakinttuinenkin kaveri uppoaa polvia myöten joka askeleella.
"Raskasta ja hauskaa", kuvasi läkähtyneenä kentältä vaihtoon kaatunut suofutiksen ensikertalainen Harri Nieminen, Ilmajoen kisailijoiden kolmosdivarin pelaaja.
"Joukkueella on hyvä henki ja sen varassa mennään, vuorotellen jokainen niin jaksetaan. Kentällä ollaan tosissaan, muuten pidetään hauskaa."
"Ainutlaatuinen kokemus. Kukaan ei valita huonoista säistä. Ainoa mikä on huonoa on parkkeeraus", Nieminen sanoi.
Hiihtäjät treenaavat suolla
Hiihtäjätytöille Kaisa Huhdalle, Sanna Soudunsaarelle ja Anu Soudunsaarelle suolla harjoittelu on tuttua, mutta jalkapallon pelaaminen upottavassa löllössä on uusi kokemus.
"Ei tiedetty mihin tullaan, mutta mikäpä tässä, semmoinen välipala", tytöt sanoivat.
Heidän joukkueensa Aikuiset naiset, keski-ikä alle 20 vuotta, joutui kovaan pyöritykseen kentällä lauantaina, sillä hallitseva naisten maailmanmestari Ristijärven Rimmit voitti 4-0.
Mittasuhteet
paisuneet
Suopotkupallo on kaikkien, kaikenkokoisten ja kaikenkuntoisten laji. Raamikas pelaaja peittää parhaiten, ja hoikka loikkii vetelällä kentällä kuin hirvi.
Maalintekopaikan saaminen on suokentällä tuurissa, ja vaikka olisi pallon kanssa jo maalivahdin tontilla avopaikassa, ei täysosuman saanti ole ollenkaan varmaa.
Jalka voi olla niin syvällä suon imussa, ettei pysty potkaisemaan. Maalivahdilla ja puolustajilla on sama tilanne, niinpä tilanne jatkuu minuutteja pitempään kuin nurmikentän jalkapallossa.
Ilman nappulakenkää pallo nousee suosta helpommin, jos pääsee potkaisemaan, sillä vettä ja muraa täynnä oleva kenkä hidastaa. Ilmastointiteippi jalan ympärillä suojaa suon uumenissa piilevien puiden kolhuilta.
Suopotkupallon MM-kisat ovat vuosi vuodelta paisuneet ja nyt viimeistään on Vuorisuon kapasiteetti täynnä. Liikennekaaos oli lauantaina ennen kokematon Hyrynsalmella. Paitsi tuhansia pelaajia stadionille saapui päivän mittaan tuhansia katselijoita. Soramontun parkkipaikka ei riittänyt alkuunkaan.
Kun kapealla hiekkatiellä joudutaan pysäköimään tien viereen kilometrien matkalla, ja autoja kulkee stadionin suuntaan ja pois ja siinä seassa jalankulkijoita, joista monet humalassa, on vaaratilanteilta vaikea välttyä. Myös hyllyvä suo, liukkaat pitkospuut, väen tungos ja harittavakatseisen haparoiva askel ovat huono yhdistelmä.
Juomahylsyjen kerääjille turnaus tuottaa taskurahoja. Olisikohan ideaa tuoda seuraaviin kisoihin juomat tankkiautoissa ja annostella omiin astioihin, säästyisi kilometrien kantomatkaltakin.