Toisin kuin yleensä luullaan, suomalaiseen tanssikulttuuriin kuuluu muutakin kuin paritanssi. Meillä on tanssittu 1800-luvulla soolotansseja, improvisaatioita, jopa ylävartalon ja lantion käyttöä vaativia eroottissävyisiä tansseja.
Myös miehet ovat tanssineet keskenään. Länsi-Suomessa on tanssittu "ryssän tansseja", valkolaiset ovat esittäneet mustalaistansseja, ja naiset ovat taitaneet ripaskaa!
Menneisyyden kadonnut rikkaus käy ilmi tutkija Petri Hopun toimittamasta vihkosesta Suomen kansan oudot tanssit, joka julkaistiin Kaustisella keskiviikkona. Kokoelma ennen julkaisemattomia tanssimuistiinpanoja kokoaa yhteen herkkupaloja, jotka on koottu yhteen pääasiassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston tanssikortistosta.
Nurkkatansseja ja puskasoittoja
Syynä tanssikulttuurin köyhtymiseen ovat olleet ne kekseliäät ja moninaiset kiellot, joita viranomaiset ovat maassamme ennättäneet asettamaan. Hopun mukaan tanssin sääntely ei ole ollut missään muussa maassa yhtä voimakasta ja vihamielistä kuin luterilaisessa Suomessa.
-- Etenkin sodan aikana ja herätysliikkeiden painostuksesta julkinen tanssi torjuttiin syntinä ja sopimattomuutena. Niinpä tanssit joutuivat elämään maan alla underground-kulttuurin lailla. Tämän seurauksena joistain kylistä katosivat pelimannitkin, Hoppu kertoo.
Tanssin rikkaus hävisi miltei tyystin viimeistään 1900-luvulla, kun paritanssista tuli tanssikulttuurin ideaali ja ydin.
-- Tanssi rajoitettiin lavoille, joissa sitä on helppo kontrolloida. Tanssi-intoa se ei toki edelleenkään ole tappanut. Estot istuvat kuitenkin edelleen melko syvällä: suomalainen miettii aina, missä ja miten on soveliasta tanssia, Hoppu harmittelee.
Innostaakseen kansaa tanssimaan Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin läpikantavaksi teemaksi on nimetty tänä vuonna nurkkatanssit ja puskasoitot.
-- Nyt ei tarvitse välittää säännöistä ja sopimuksista, sen kuin vain panee jalalla koreaksi!