Siitä, kun Kaustisen kansanmusiikkijuhla näki päivänvalon kohta neljä vuosikymmentä sitten, se on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Kaustisen isä, presidentiksi lauantaisissa avajaisissa kutsuttu, maakuntaneuvos Viljo S. Määttälä suhtautuu tyynen tyytyväisesti muutoksen, jonka ansiosta kansamusiikkifestivaalista on tullut yksi merkittävimmistä suomalaista kesätapahtumista.
Kaustisen 36. vuosi avattiin lauantaina hieman vaisuissa tunnelmissa. Kaikki oli sinänsä kohdallaan: nuorten soitto- ja tanssiryhmä yhdellä portilla, hääkuoro toisella, pelimannien tähtikaarti Pelimannitalon rinteessä ja akat tikkuineen samalla suunnalla. Kaikki soi yhtä aikaa taatulla taidolla, ja akat kutoivat sukkia.
Mutta jotain oli pois. Missä olivat ne äijät, jotka takavuosina tapasi kenet minkäkin puskan alla vinguttamassa viuluaan tai repimässä kurttuaan. Soittamassa juuri sitä, millä Kaustinen maineensa niitti. Ainakaan avajaisissa heitä ei näkynyt.
Nyt jo juhlien vetovastuusta sivussa oleva Määttälä myöntää, että sen minkä yleisön määrässä ja soiton ja laulun tason nousussa on voitettu, juhlien spontaanisuudessa on kärsitty. Silti hän uskoo valitun linjan kestävän: tätä kautta kansanmusiikki saa uusia ystäviä.
Alussa soi
joka kulmalla
Kaustislainen juhlan aloitus tavoitteli entisajan spontaanisuutta. Ja onhan siinä tottavie jotain, kun samaan aikaan yhtäältä kuuluu Hääkuoron hempeää laulantaa ja toisaalta Konsta Jylhän tunnetuksi tekemää haikeaa viulun soittoa. Kun yksi lopettaa, toinen vielä jatkaa. Yhtä kaikki koko ajan soi jossain.
Kaiken kukkuraksi juhlakentän laidalla istuu toistasataa akkaa vanhoihin asuihin sonnustautuneena rivissä kuin kanat orrella. Siinä he tiukut suhisten tikuttavat eli kutovat villasukkia. Uutuutena tämän vuoden juhlissa esitellään käden taitoja. Akkojen osana oli näyttää, miten näillä main kudottiin sukkaa aina kun siihen vain oli pienikin mahdollisuus.
Näin tehtiin, kun lehmiä vietiin laitumelle tai käveltiin pitkät matkat suoniitylle heinäntekoon. Vaikkei lehmiä laitumelle paljon enää kuljetella eikä suurella joukolla heinäntekoonkaan marssita, vanha kädentaito on jäänyt ja osataan, vakuuttavat muiden mukana tiukuttamassa olleet Terttu Känsäkangas, Anita Tastula ja Raija Penttilä.
Kaustislaisen aloituksen jälkeen oli vuorossa ensimmäinen konsertti - aloitusjuhla festivaaliareenalla. Maakunnan parhaiden taitajien esityksiä säesti ukkosen herra, joka lopulta heitti taivaan täydeltä vettä juhlapaikalle.
Välittömyys heijastaa vanhaa henkeä
Viljo S. Määttälällä oli nyt ensimmäisen kerran tilaisuus seurata juhlaa ikään kuin vieraana. Tosin presidentiksi kutsuminen merkinnee sitä, että hänen ainakin odotetaan jossain määrin edelleen heittävän ilmaan ajatuksia siitä, mihin suuntaan tapahtumaan kehitetään.
Ensimmäisistä Kaustisen juhlista Määttälän mieleen on jäänyt spontaanisuus. Ukot tulivat kyliltä soittamaan. Vanha perinne eli ja kulki isältä pojalle. Soittotaito siirtyi veren perintönä ja yhdessä soittaen. Määttälä myöntää joidenkin haikailevan juuri tätä myös tähän päivään.
Ei silti, Määttälä sanoo jotain vanhasta Kaustisen hengestä olevan yhä jäljellä. Vaikka ohjelmisto on ulkonaisesti muuttunut pitäen sisällään musiikin lähes laidasta laitaan, Määttälä kokee ihmisten olevan täällä jollain tapaa välittömiä ja aitoja.
"Vaikka vanhaa aitoa on mennyt, täytyy muistaa, että perinne on aina muuttunut. Nyt ehkä nopeammin kuin aikaisemmin. Edesmennyt professori Erkki Ala-Könni totesi perinteen elävän aina kun luodaan uutta", Määttälä muistuttaa.
Yhdeksän päivää
yhteen soittoon
Siinä, että Kaustisella on muutakin kuin Konsta Jylhän ja muiden kansanmusiikkimestareiden teoksia, ei ole uutta. Joka vuosi tapahtuma on pitänyt sisällään jossain määrin soittoa, tanssia ja laulua laajemmalta alueelta. Ja yhteys kansanmusiikkina tunnettuun musiikkiin on venynyt etäiseksi.
Eipä taida tässä maassa olla suurta kesäjuhlaa, jonne ei houkuteltaisi väkeä myös pelkästään sillä silmällä, että juhlan kulut saadaan katettua. Jo nyt voi ennustaa, että ensi lauantaina järjestettävä Leningrad Cowboysien konsertti on Kaustisen tämän vuoden yleisömagneetti.
Tästä kielii jo se, että ennakkomyynnissä on tehty ensimmäinen ennätys: ensi lauantain lippuja on myyty ennakkoon enemmän kuin yhtään yksittäistä päivää festivaalien historiassa.
Kaustinen tarjoaa monipuolista ohjelmaa yhdeksän päivää ja yötä, lähes tauotta, kuten järjestäjät lupaavat. Juhlille saapuu kolmisen tuhatta soittajaa, laulajaa ja tanssijaa ei vain Suomesta, vaan eri puolilta maailmaa. Vahva edustus on Kreikalla, jonka kulttuuri on käden taitojen ohella Kaustisen tämän vuoden teemoja.