Ulkomaisista marjanpoimijoista riittää kohua vuodesta toiseen. Suhtautuminen marjanpoimijoihin vaihtelee säälistä ja surkuttelusta kateuteen ja panetteluun. Milloin marjastajat käyskentelevät liian lähellä pihoja, milloin taas kyläläiset vievät paleleville marjastajille vaatteita ja ruokaa.
Marjastajien työehdoista on riittänyt puhetta joka kesälle, mutta ensimmäistä kertaa käyttöön otetaan rikosilmoitus ihmiskaupasta.
Marjastaminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Marjastajien määrä hupenee vuosi vuodelta, kun keski-ikäiset ja nuoret eivät enää innostu marjametsässä kyykkimisestä.
Samaan aikaan marjojen kaupalliselle käytölle on kasvavaa tilausta niin elintarvike-, terveys- kuin kosmetiikkateollisuudessa. Käytännössä metsä- ja puutarhamarjojen sadonkorjuusta huolehtivat ulkomaalaiset.
Ongelman ydin on siinä, että turistiviisumilla kaukomailta saapuvat luonnonmarjojen poimijat eivät ole työsuhteessa yrityksiin, joille he myyvät marjat. Kuitenkin värväys tapahtuu yritysten asiamiesten kautta. Onnistuminen riippuu ahkeruudesta, sääolosuhteista ja marjan hinnasta.
Pelisääntöjen hiomisesta on puhuttu pitkään. On korkea aika selkeyttää ilmeisen tarpeellinen järjestelmä. Ruotsissa ulkomaisille marjanpoimijoille pitää tarjota työsopimus, joka kattaa vähimmäispalkan ja ylityökorvaukset. Suomessa marjoja ostavat yritykset eivät ole toistaiseksi innostuneet Ruotsin mallista.
Erilaista takuupalkan päälle tulevaa provisiopalkkausta voitaisiin hyvin soveltaa kausimarjastajiin. Vakiintuneet ja organisoidut työolot saattaisivat kiinnostaa myös suomalaisia nuoria ja opiskelijoita hankkimaan kesätienestit metsästä. Vapaamarjastuksen rinnalla tarvitaan ammattimaista otetta.