Aki Kaurismäen Laitakaupungin valot esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla kriitikoille ja toimittajille sunnuntai-iltana kahdessa näytöksessä. Maanantain lehdistötilaisuus oli hilpeä, mutta toimittajia oli paikalla aika vähän.
Lehdistötilaisuudessa monia toimittajia kiinnosti erityisesti Kaurismäen elokuvien visuaalinen tyyli, joka on täysin omintakeista koko maailmassa. Epäselväksi jäi, paljonko kuvaaja Timo Salminen vaikuttaa lopputulokseen.
"Timo saa hoitaa valaistuksen, minä määrään kameran paikan ja potkin valoja pois tieltä", määritteli Kaurismäki.
Huumoria tilaisuudesta ei puuttunut. Suomalaiseen korvaan kankeiltakin kuulostavat absurdit, lakoniset töksäytykset ja surrealistiset vastaukset uppoavat kansainväliseen mediaan hyvin. Efekti on sama kuin Kaurismäen dialogeissa. Käännettäessä niihin tulee lisää kieroa huumoria, joista erityisesti ranskalaiset pitävät.
Venäläinen toimittaja oli kuullut, että Kaurismäki olisi raitistunut.
"Olen ohjannut puolet elokuvistani kännissä, mutta poliisikoirakaan ei erota, mitkä niistä on ohjattu selvin päin. Mutta hankkiutukaa eroon Putinista, niin keskustellaan sitten enemmän aiheesta", sanaili Kaurismäki.
Kriitikot erimielisiä
Cannesin elokuvajuhlilla näytöksestä toiseen juoksevien kriitikoiden keskuudessa Kaurismäen elokuvat ja tyyli tunnetaan hyvin.
"Tämä näyttää olevan pienimuotoisempi elokuva kuin edellinen, Mies vailla menneisyyttä, joka oli teemoiltaan isompi ja ylivertaisempi Laitakaupungin valoihin verrattuna. Kaurismäki toistaa tyyliään jatkuvasti, ja minusta tuntuu, että hän ei ole kehittynyt paljoakaan. Tämä näyttää aivan samalta kuin hänen 80-luvun elokuvansa", sanoi Svenska Dagbladetin kriitikko Helena Lindblad.
"Mutta ranskalaiset rakastavat Kaurismäen elokuvia, heille ne ovat eksotiikkaa, meille ruotsalaisille ei", lisää Lindblad.
"Kaurismäen humanismi ja kuiva huumori kolahtivat minuun, ja nauroinkin makeasti pari kertaa, mutta kokonaisuudessaan tarina on alle Kaurismäen parhaimman tason, verrattuna esimerkiksi hänen mestariteokseensa Mies vailla menneisyyttä. Tosin festivaalin kilpailusarjassa Almodovar ja Ken Loachkaan eivät tänä vuonna ole pelissä parhaimmalla tasollaan, joten Laitakaupungin valoilla saattaa olla mahdollisuuksia", totesi belgialainen Steven De Foer De Standaard-lehdestä.
Helsinkiin Fellini-valokuvanäyttelyn tuonut veteraanikriitikko Gideon Bachmann suhtautuu Kaurismäen tuotantoon täysin kielteisesti. Taustalla vaikuttaa kuitenkin se, että Bachmann oli Venetsian festivaalien pressitilaisuuksien järjestäjänä kyllästynyt Kaurismäen temppuiluun median edessä.
Toisto ei haittaa
Toiset sen sijaan löysivät Laitakaupungin valoista paljonkin sisältöä.
"Minä pidän yksinäisestä humalaisesta päähenkilöstä (yövartija Koistinen), ja Carlos Gardelin Tangosta, joka soi elokuvassa. Mutta en ole kyllä tästä uudesta elokuvasta aivan innoissani. Silti toisto ei minua haittaa, tekeehän Almodovarkin samaa elokuvaa yhä uudestaan. Tämä on kuin palaisi takaisin vanhan ystävän luokse", arvioi espanjalaisen Cadena Ser -radion kriitikko Maria Guerra.
"Kaurismäki on yksi suosikkiohjaajistani. Hänen elokuvissaan on paljon venäläisiä viitteitä. Ja itsensä toistamisessa ei ole mitään pahaa. Suuret ohjaajat tekevät maanisesti samaa elokuvaa yhä uudestaan ja niin sen pitääkin olla. Mutta en usko, että Kaurismäki voittaa, koska ohjaaja Wong Kar Wain johtama tuomaristo todennäköisesti palkitsee uuden ohjaajaan", ennusti Venäjän Newsweekin Juri Gladilshikov.
"Minusta Kaurismäen vahvuus on juuri hänen erilaisuutensa ja omaperäisyytensä", kiteyttää taiwanilainen ST CATV:n kriitikko Chia-Kuen Hsieh.