Tämä ei ehkä ole oikea paikka ilmoittaa asiasta, mutta kukaan lähiympäristöstäni ei tule saamaan ensi jouluna lahjaksi itse kasvatettua pesusientä.
Olen pahoillani. Kuulen nyyhkeen tänne asti.
Pesusieni ei pitänyt kesän suursäätilasta. Sen sijaan kurpitsa ja kurkut samalla kumpareella voivat mainiosti.
Itse kasvattaminen on hauskaa ja mielenkiintoista, mielen lepoa parhaasta päästä.
Eikä mikään maistu niin hyvältä kuin itse kasvatettu pottu tai porkkana, vaikka vähän käppyräinenkin. Toki puuhassa joutuu kokemaan ankaria pettymyksiä, kuten edellä nähtiin.
Ikiaikainen palstaviljely on huippusuosittua.
Joskus sillä on oikeasti turvattu nälkäisten kaupunkilaisten ruokahuoltoa. Nyt kyse on enemmänkin siitä, että lisäaineisiin ja höttöihin kyllästyneet ihmiset haluavat tietää, mitä suuhunsa panevat. Viljely voi olla myös aivan verraton tapa kanssakäymiseen.
Palstoja saatetaan vuokrata myös kaveriporukalla, mikä lienee uusi ilmiö.
On jopa kehitelty uusi käsite: syötävä kaupunkiympäristö.
Ei nyt tietenkään Oulussa, jossa kukoistavia viljelypalstoja ollaan hautaamassa huvipuiston alle. Täällä ajan virtaukset eivät kuontaloita pöllyyttele.
Syötävä kaupunkiympäristö kuulostaa hauskalta ja myös on sitä. Helsingissä se on jopa otettu yhdeksi kaupungin viralliseksi kehittämishankkeeksi. Viimeisen kolmen vuoden aikana Helsinkiin on noussut useita uudenlaisia puutarhoja ja viljelyksiä.
Pisimmällä asiassa ollaan Arabianrannan alueella, jossa sijaitsee muun muassa Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu. Siellä alueen asukkaat ja opiskelijat puuhaavat Arabianrannasta syötävää kaupunginosaa.
Myös kaupunki on hengessä mukana. Se on luovuttanut tyhjän tontin viljely- ja puistokäyttöön viideksi vuodeksi keskeltä asuinaluetta. Tontille rakennettiin viime kesänä ensimmäinen osa Aalto City Gardenia, jossa on hyötykasveja sekä parin neliön kokoisia viljelylaatikkopareja. Puiston suunnitteli ryhmä Aalto-yliopiston ympäristötaiteen opiskelijoita ja se rakennettiin osin viljelijöiden talkoovoimin.
Tänä vuonna laatikkoja lisättiin ja ne varattiin heti, enemmänkin olisi mennyt.
Hyvä esimerkki Helsingin myötämielisestä asenteesta on myös tällä viikolla alkaa alkava musiikki- ja kaupunkikulttuurifestivaali Flow. Sen yhtenä osana on Arjen aarteiden puutarha. Brittiläinen Wayward Plants toteuttaa yhteistyössä ympäristöjärjestö Dodon kanssa kymmenien metrien pituisen urbaanin puutarhan, johon tavalliset ihmiset voivat osallistua lahjoittamalla siihen kasvin. Voi vain kuvitella, kuinka hieno siitä tulee.
Viljelypalstojen ja puistojen lisäksi kaupungeista löytyy muitakin viljelypaikkoja, jos halua on. Hyötykasveja voidaan aivan hyvin käyttää puistoissa perinteisten puistokasvien sijaan. Marjapensaat tai hedelmäpuut eivät ole sen suuritöisempiä kuin koristekasvit.
Esimerkiksi kattopuutarhat eivät ole turhanpäiväistä huuhailua, sillä niistä on todettu olevan hyötyä paitsi asukkaille myös itse rakennuksille. Ne suojaavat rakennuksia suurilta lämpötilavaihteluilta ja kattojen rakenteita auringon UV-säteilyltä. Kattojen käyttöikä pitenee.
Ja arvatkaapas mitä: kattopuutarhat imevät sadevesiä ja helpottavat kuulemma viemäriverkostojen tulvimista! Kannattaisikohan sellaista ruveta suunnittelemaan Stockmannin katolle tai pohjoisen alikulkusillan ympärille?
Helsinkiläinen ravintola Savoy on hoksannut käyttää ajan trendiä markkinavalttinaan. Ravintola kasvattaa kattoterassilla omiin tarpeisiinsa salaatteja, yrttejä, marjoja ja hedelmäpuita. Katolla asustaa myös mehiläisyhdyskunta, jonka ansiosta ravintola saa omaa hunajaa. Keittiöpäällikön mukaan puutarhaa aiotaan vielä laajentaa.
”Kaupunkiviljelyllä luodaan hauskempaa ympäristöä ja se on hyvä tapa kanssakäymiseen.”