Sivukylien koulujen lakkauttamisesta on kiistelty maalaiskunnissa jo niin pitkään, ettei niille kukaan lotkauta enää korvaansa. Yleisesti on pidetty aivan luontevana, että asukkaiden ja etenkin nuorten perheiden vähentyessä yhä useamman sivukylän koulun ovet pistetään kiinni.
Monet kerrat näitä sulkemisia läheltä seuranneena on saanut nähdä toivottoman taistelun. Taajamissa ihmisten kiivailut eivät ole saaneet sen suurempaa sympatiaa. Helposti kuulee vain tuhahteluja, että mitä ne siellä syrjässä jonkun koulun rähjän perään itkevät.
Opetusministeriön laskelmien mukaan koko maassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana kadonnut yli tuhat koulua. Hiipuva kouluverkko oli vasta oire haja-alueiden palveluiden karsimisesta. Tämän jälkeen alkoivat kadota kyläkaupat ja kauppa-autot. Kirjastopalveluita yritetään yhä viedä sinnikkäästi sivukylillekin autoilla, vaikka kunnat katselevat tätäkin jo kieroon syvenevän rahapulan keskellä.
Yksi merkki siitä, että tulevaisuudessa palveluiden alasajo siirtyy vääjäämättä kohti taajamia, oli se, että Lapin etäisimpien kuntien terveyskeskusten synnytysosastot pistettiin kiinni. Nuoret perheet saivat tottua kakistelematta ajatukseen, että matkaavat satojen kilometrien päähän lapsentekoon. Ihmeellistä koko tapahtumaketjussa oli se, että pitkiin matkoihin tottuneet lappilaiset eivät kapinoineet päätöksiä vastaan ainakaan julkisesti mitenkään. Eikä tätä kehityksen suuntaa pidetty muuallakaan tuomittavana.
Pohjois-Suomessa synnytysosaston lakkauttamisen tuomiin vaikutuksiin herättiin tosissaan vasta muutama vuosi sitten, kun asia nostettiin esille Kuusamossa. Pelkällä keskustelun avauksella päästettiin kuitenkin tuli irti.
Henkilökunta lähti barrikadeille ja taisteli aluksi kiivaasti osastonsa puolesta. Toiminnan ylle luotu epävarmuus vei kuitenkin pohjan pois lopullisesti. Synnytysosastolle ei löydy enää tarvittavia erikoislääkäreitä ja kätilöitäkään.
Kuusamossa vilkasta keskustelua aiheuttaa edelleen se, millaisia riskejä muun muassa pitkät matkat aiheuttavat synnyttäjille, muista rasitteista puhumattakaan. Valtakunnan tasolla kuusamolaistenkaan taistelu synnytysosastosta ei herättänyt paljon väristyksiä.
Pohjoisen karujen ratkaisujen jälkeen huvitti, millainen parku alkoi etelässä, kun alettiinkin puhua synnytysten lakkauttamisesta Tammisaaressa. Osaston sulkemista veivattiin näkyvästi valtakunnan medioissakin. Ratkaisua pidettiin järjettömänä, vaikka välimatkat ovat pohjoiseen verrattuna aivan olemattomat.
Sama ilmiö on tulossa koulupuolelle. Lakkauttamisaalto on alkanut pyyhkiä ikäluokkien pienentyessä myös etelässä. Oulussakin kouluverkkoa katsellaan nyt aivan toisella tavalla kuin aiemmin. Lakkautuspäätöksiä tietysti vastustetaan, vaikka toinen koulu on maaseudun oloihin verrattuna vieressä. Haja-alueen kunnissa ei ole enää tavatonta, että nuori ala-asteen oppilas saa istua koulupäivänsä lisäksi sata kilometriä koulubussissa.
Maaseutukunnissa aletaan seuraavaksi sulkea yläasteita, ammatillisia oppilaitoksia ja lukioitakin.
Opetusministeriö väläyttelee, että ammattikorkeakoulujakin on liikaa, vaikka niidenkään perustamisesta ei ole kovin monta vuotta.
Kehitys menee valitettavasti siihen suuntaan, että kaupunkilaisetkin saavat tottua lähivuosina vain huonompiin palveluihin. Suomi on vauraimmillaan, mutta ikärakenteen muuttuessa yhdenkään kunnan rahat eivät näytä enää riittävän. Tuskaa helpottaa, jos palveluiden karsimista seuratessa myönnämme yhden asian: talouden kukkeina aikoina ehdimme oppia liian hyvälle.
***
Maa- ja metsätalousministeriön virkamiehille täytyy nostaa hattua. Ministeriö rohkeni lisätä ilvesten metsästyslupia reilusti, vaikka päätöstä vastustettiin monella suunnalla.