Yhtenäiskulttuurin käsite on historiallisesti elänyt julkisuudessa tuotettuna virtuaalitasona, ja siihen tarkoitukseen televisio oli aikoinaan oiva väline koko kansan iltanuotiona.
Nämä ajat ovat tietysti jo kauan sitten menneet ja kansa segmentoitu eri kanavien kohderyhmiksi. Sarjojen osalta se tarkoittaa sitä, että siinä missä maalaiskomediaa kaipaava virittyy TV Kakkoselle, pyrkii Nelonen olemaan kaupunkilaisten "edelläkävijöiden" kanava.
Kotimainen draamasarja on usein kanavalle eräänlainen lippulaiva, näytön paikka. Nelosen kanssa kilpailevien kanavien suosituimmat kotimaiset draamasarjat, MTV3:n Salatut elämät ja TV1:n Kotikatu ovat kaupunkiympäristöön (lue: Helsinkiin) sijoittuvia ohjelmia, joten profiloituakseen Nelosen tulisi tehdä niihin pesäeroa.
Salatut elämät tarjoaa formatoitua saippuaoopperaa, audiovisuaalista roskaruokaa, kun taas Kotikatu tavoittelee yhtenäiskulttuurin rippeitä laajalla henkilögalleriallaan ja keskitien paarustuksellaan - tai näin ainakin ennen salkkaroitumistaan. Nelosen ohjelmien profiloitumisen paikka on tällöin tietty särmä, "aidompi" urbaani ote kuin kilpailijoilla.
Aku Louhimiehen ohjaama Irtiottoja onnistui taannoin erottumaan edukseen kaltaistensa joukossa. Nyt samaa yrittää uusi draamakomedia Kallio, joka nimensä mukaisesti sijoittuu tuohon kysyjästä riippuen joko legendaariseen tai surullisen kuuluisaan kaupunginosaan Helsingin itäisessä kantakaupungissa.
Mielenkiintoistahan tässä on, että Kotikatu muutti aikoinaan näyttävästi Eiran hyvälistöalueelta Kallioon. Muutto johtui tuotantoteknisistä syistä, mutta sisällön tasolla asiaa perusteltiin "elämän maun" lisäämisenä.
Samaista aromia hakee myös Kallion päähenkilö, kustannustoimittaja Piitu (Irina Pulkka), joka on kotiutunut noille rosoisille kulmille. Piitun hieman irrallinen elämä mullistuu, kun avioeron kokenut pikkusisko Eeva (Mari Perankoski) muuttaa samaan kämppään ja boheemi divarinpitäjä (Tommi Liski) alkaa käydä yhä tutummaksi.
Sarjan takana ovat kannuksensa jo hankkineet Jokelan veljekset, Juha käsikirjoittajana ja Rike ohjaajana. Myös Perankoski ja Liski ovat osallistuneet kirjoittamiseen.
Kalliota esitetään enemmänkin komediasarjoille ominaisessa puolen tunnin jaksomitassa, ja myös suppeamman henkilömääränsä osalta se on pienimuotoinen vaihtoehto kaupunkisarjojen ystäville. Tyylilajissa tavoitellaan melankolian ja huumorin cocktailia. "Tää Helsinki on ihan alitajuntaa", tuumaa Eeva cityhuuhkajan nähdessään.
Ehkä niinkin, mutta kenties Kallion urbaanius on myös hieman pinnistetyn oloista.
Kallio
n Nelonen
Maanantaina kello 22.00