Kaupunkikoti- ja Puusta tehty -näyttelyt Suomen rakennustaiteen museossa 2.9 saakka.
Suomen rakennustaiteen museon kesänäyttelyissä ollaan häpeilemättä helsinkikeskeisiä, joskin näyttelyjen filosofis-esteettiset teemat soveltuvat mainiosti myös tänne Pohjanlahden perukoille. Kaupunkikoti-kokonaisuus esittelee pääkaupunkiseudun uutta asuinarkkitehtuuria, ja Puusta tehty -näyttelyssä summataan TKK:n arkkitehtiosaston puustudion työt vuodesta 1994 nykyaikaan.
Kaupunkikodissa nähdään monenlaista asumista, kehdosta hautaan - ihan kirjaimellisestikin. Näyttelyn viimeisenä etappina esitellään arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäen suunnitelma Tapiolan uurnahautausmaa.
Ennen viimeisiä henkäyksiään näyttely kuitenkin tarjoaa elinvoimaisempaa asumista. On uutta ja kiinnostavaa - loft-asumista ja kerrostalokorttelin sisäpihoille rakennettuja omakotitaloja; ja vanhan jalostamista - 70-luvun toimistotalon muuttamista asuinkäyttöön ja ullakkoasuntoja.
Arkkitehtuurin jyrkimmän puritaanisesta estetiikasta tunnutaan siirtyneen kohti humaanimpaa ympäristöä, lipeämättä kuitenkaan uusvanhaan romanttisuuteen.
On hyvä, että näyttely esittelee ennen kaikkea uusia ajatuksia, eikä pelkästään uusinta estetiikkaa. Suomalainen asuntotuotanto on niin hämmentävän yhdenmukaista ja vaihtoehdotonta, että kaikki kokeilut ovat tervetulleita.
Moraalisena pohjavireenä Roy Mänttärin kokoamassa näyttelyssä on ajanmukainen huoli pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen repaloitumisesta. Oireita tästä ovat palvelujen katoaminen moottoriteiden varsille ja asutuksen hajautuminen. Tällainen kehitys synnyttää paitsi epäekologista, myös epämiellyttävää ympäristöä. Ratkaisuksi tarjotaan keskustan tiivistämistä. Tämä olisi syytä muistaa myös Oulussa, jonka elävä keskusta on asukasmäärään nähden surkean pieni ja väljenee heti rotuaarin tuolla puolen.
Puusta tehty -näyttely sen sijaan keskittyy silkkaan estetiikkaan - arkkitehtiopiskelijoiden TKK:n puustudiolle tekemiin projekteihin. Kurssin opetusfilosofiana on, että opiskelijat tutkivat puun käytön mahdollisuuksia itse kokeilemalla.
Jokaisen kurssin lopputuotteena toteutetaan yksi ihan oikea rakennelma, jonka pääsuunnittelijana toimii joku kurssin opiskelijoista. Näin syntyvän arkkitehtuurin laatu on valtakunnallisella tasolla erinomaista - välillä jopa kansainvälistä tasoa.
TKK:n puustudion opetusmenetelmä vaikuttaa äärimmäisen antoisalta, ainakin lopputulosten perusteella. Ehkä myös Oulun arkkitehtuuriosastolla voitaisiin tuottaa näin konkreettista iloa kaupunkilaisille?