Suomen suurimmat kaupunkiseudut tulevat kasvamaan vähintään miljoonalla asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Sotien jälkeen alkanut Suomen kaupungistuminen on edelleen kovassa vauhdissa.
Rakennusteollisuuden, Suomen Hypoteekkiyhdistyksen ja SAK:n tilaaman tuoreen Onko maallamme malttia kaupungistua – kaupunkipolitiikan tiekartta -raportin mukaan lähitulevaisuudessa 90 prosenttia suomalaisista asuu 1–2 tunnin yh-teyden päässä keskuksesta.
Syykin on selvä. Työpaikat ja palveluelinkeino sekä osaava työvoima ja nuoret siirtyvät yliopistokaupunkeihin ja liepeille.
Rakennusalan toimijoiden teettämän raportin mukaan tulevaisuudessa aluerakenteen runko muodostuu neljästä kaupunkivyöhykkeestä, joista yksi on Oulun seutu. Oulu toimii koko Pohjois-Suomen veturina.
Muut kasvuvyöhykkeet sijoittuvat Etelä-Suomeen (Helsinki-Turku-Tampere), itään (Jyväskylä-Kuopio-Joensuu) ja länteen (Vaasa-Seinäjoki-Kokkola).
Kuluvan viikon alussa aloittanut asumiseen keskittyvä erikoisryhmä joutuu esittämään näkemyksensä kaupungistumiskehityksestä meneillään olevissa hallitusneuvotteluissa.
Asuntoryhmää vetää kansanedustaja ja entinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.). Vanhasen mukaan ryhmä keskittyy asumisen isoihin kysymyksiin pääkaupunkiseudulla ja muualla suuremmissa kaupungeissa.
Asuntoryhmän soisi lukevan kaupunkipolitiikan tiekartan. Kaupunkiseutujen kasvua ei voi hillitä poliittisin konstein, esimerkiksi aluepolitiikalla tai mahdollisella hallituksen hajasijoitushalukkuudella.
Muun maailman tapaan kehitys vie myös Suomessa kohti suurempia yksiköitä. Kaupungistuminen lisää talouskasvua. Maailman vauraimmat maat ovat myös kaupungistuneimpia.
Kansantaloudelle on vaarallista, mikäli kehityksen suuntaa ei havaita ja asuntotuotanto jää reippaasti jälkeen kysynnästä.
Kotimainen asuntorakentaminen ei ole pysynyt kehityksen tahdissa. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet yksityismarkkinoilla 15 prosentilla viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Talouden kilpailukyky on osittain suoraan sidoksissa kaupunkipolitiikkaan ja kaavoitukseen. Kun asumiskustannukset kasvavat, niin työvoiman liikkuvuus vaikeutuu. Kohtuuhintaisten asuntojen puuttuessa työpaikat ja työvoima eivät kohtaa.
Asuntojen lisätarjonta painaa hintoja alaspäin ja saa ihmiset liikkeelle.
Kaupunkipolitiikan tiekartassa on selvitetty, että kasvuvyöhykkeet tarvitsevat noin puoli miljoonaa uutta asuntoa vuoteen 2030 mennessä. Se tarkoittaa vähintään 100 miljardin euron rakennusurakkaa.
Kasvuvyöhykkeet lisäävät raportin mukaan myös sivummalla sijaitsevien taajamamaisten pikkukaupunkien kasvua ja hyvinvointia.
Pienet voivat kasvaa suurten imussa, jos asuntotuotanto ja kaavoitus suunnitellaan oikein.
Pääkirjoitus