Kemi lähti viime vuosikymmenen lopulla täysin purjein valmistelemaan kansallista kaupunkipuistoa teollisuuskaupungin kruunuksi. Mutta tuuli laantui ja into lopahti. Puiston mukana ei tulekaan kuviteltua rahasäkkiä kehittämiseen. Kemissä mietitään myös, kahlitseeko kaavoituksella turvattu puisto kaupungin kehittämistä rantarakentamisineen.
Kansallisen kaupunkipuiston saaminen Kemiin oli vuosituhannen taitteessa eläkkeelle jääneen kulttuurin ja rantapuistojen ystävän, kaupunginjohtaja Juhani Leinon kuningasajatuksia. Leino tiettävästi toivoi läksiäislahjakseen puiston perustamista, mutta kesken ollut yleiskaavoitus torppasi tämän toiveen. Nyt Leino asuu Porissa, yhdessä niistä kolmesta kaupungista, jossa virallinen kaupunkipuisto sijaitsee.
Kaupunkipuiston status antaa imagollista hohdetta, matkailullista lisäarvoa ja jonkinmoisen kilpailuvaltin, mutta automaattisia rahapotteja sen kehittämiseksi ei ole luvassa. Monet puistosta kiinnostuneet kaupungit ovatkin vetäneet jarrut päälle ja hyllyttäneet asian; näin teki esimerkiksi Lahti.
Pakkopullan voi
jättää syömättä
"Jos kaupunkipuisto on pakkopulla, tai se aiheuttaa ristivetoa eikä sovi kaupungin omiin maankäytön kehittämisstrategioihin, siihen ei kannata lähteä, koska sen kanssa ollaan naimisissa pitempään", ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriöstä opastaa.
"Kurja juttu, jos kaupunkipuistosta tulee kehittämisen kahle. Sen on oltava k estävästi positiivinen, yhteinen asia", Kemin yleiskaava-arkkitehti Sinikka Ulander-Rauma puolestaan luonnehtii.
Flanderin mukaan kaupunkipuisto on nimenomaan kehittämisväline, mutta ei sellainen, joka sallii jokaisen kolon täyttämisen rakentamisella.
"Kysymys on kokonaisvaltaisesta kaupungin kehittämisestä", ylitarkastaja huomauttaa ja muistuttaa, että puisto on samalla myös kulttuuristen ja luonnon perintöarvojen sekä puistoarkkitehtonisten arvojen säilyttäjä.
Nyt Kemissä mietitäänkin, mitä säilyttämisen ja rakentamisen välinen rajanveto käytännössä merkitsee kaupungille tulevaisuudessa.
Miten esimerkiksi kävisi, jos uimahallia laajennettaisiin kylpyläksi tai hotelliksi, tai jos rantarakentamista kasvatettaisiin nykyistä suunniteltua pitemmälle. Jo tämän hetkinen rantarakentaminen aiheuttaa sisäpoliittista vetoa, erityisesti luontoihmiset ovat arvostelleet sitä jyrkästi.
Kemissä vasta 1980-luvulla määrätietoisemmin alkaneen puistovyöhykkeen kehittäminen on vielä pahasti kesken. "Olemme ylpeitä tehdystä työstä, mutta siinä on meille itsellemmekin vielä kysymysmerkkejä", Ulander-Rauma sanoo.
Maastokatselmus
saanee odottaa
Kemin keskustassa, jossa Ajoksen Murhaniemestä Vallitunsaareen sijaitsevan kaupunkipuistovyöhykkeen ydin sijaitsisi, on väännetty kättä Möllärin ja Kiikelin vesijättöalueen asuinrakentamisesta. Ne eivät Ulander-Rauman mukaan ole kuitenkaan ristiriidassa kaupunkipuiston kanssa, eivätkä sisältyisi puistoon kuin rannan puoleisilta osiltaan.
"Ennen kuin ministeriöön lähetetään hakemuskirje, meillä on oltava kirkas kuva siitä, missä kulkevat virkistysalueen ja asuinalueen rajat", Ulander-Rauma korostaa ja sanoo vielä: "Sitäkin on pohdittava, halutaanko rantarakentamista lisää, jos Mölläri ja Hahtisaari osoittautuvat vetovoimaisiksi". Rajankäyntiä tehdään myös yksittäisistä rakennuksista.
Kemissä tehtäneen kaupunginjohtaja Kalervo Ukkolan mukaan tänä vuonna periaatepäätös siitä, haetaanko puistostatusta vai ei.
"Henkisesti on kuitenkin tehty sellainen päätös, että meillä on kaupunkipuisto, vaikka se ei olisikaan lain tarkoittama kaupunkipuisto."
Ukkolan siirtyminen Ouluun ja uuden kaupunginjohtajan valintaprosessin käynnistyminen saattaa tosin siirtää päätöstä, sillä kaupunginjohtaja on oleellinen pelaaja asiassa.
Kemissä ei puiston lopullista rajausta varten ole tehty maastokatselmusta, joka Jukka-Pekka Flanderin mukaan oli alustavasti sovittu tälle keväälle.
"Kemistä ei ole tullut yhteydenottoa, mutta olen valmis siihen." Ennen katselmusta kaupungilla on kuitenkin oltava selvä käsitys, mistä neuvotellaan.