Aurinkoisena kesäpäivänä Letnán olutpuutarha Letenský záme D;ek alkaa täyttyä jo varhain. Sen valtavalta terassilta aukeaa upea näköala yli Prahan kaupungin. Etualalla virtaa Vltava-joki, hieman taempana hahmottuu Vanhakaupunki upeine goottitorneineen, ja oikealla naapurikukkulalla pilkahtaa Prahan linna.
Myös entinen oululainen, nykyinen Prahan-expatti Harri Lahtinen istuu puiston reunamilla siemailemassa 30 korunan, eli hieman yli euron, hintaista oluttuopillista. Kun Lahtista pyytää esittelemään Prahasta kohteita, joihin perusturistit harvemmin eksyvät, aloittaa hän mielellään kotikulmiensa suositulta näköalaterassilta.
Lahtisen rakkaus Prahaa kohtaan sai alkunsa nuoruusvuosien Interrail-reissuilla vuonna 1990. Aikansa Eurooppaa kierreltyään hän huomasi Itä-Euroopan tuntuvan kotoisammalta kuin Suomi tai muut länsimaat. Piti vain valita, muuttaako Budapestiin vai Prahaan.
Nyttemmin Lahtinen on asunut kaupungissa yhteensä seitsemän vuotta. Sinä aikana hän on oppinut myös vaikeana pidetyn tshekin kielen. Kaikki käytännön asiat hoituvat jo luontevasti, kieliopissa on vain vielä päntättävää.
Prahassa Lahtista ovat aina viehättäneet erityisesti kaupungin arkkitehtuuri, kohteliaat ihmiset, huokeat elinkustannukset, kansainvälisyys ja keskeinen sijainti. Kaiken lisäksi kaupunki on erittäin turvallinen. Ainoa negatiivinen asia ovat suurkaupungeille tyypilliset taskuvarkaat.
"Mutta kyllä täällä ihan perushuolellisuudella pärjää. Minulta ei ole koskaan viety mitään", Lahtinen vakuuttaa.
Vuosien varrella Lahtinen on omaksunut kaupungista yhtä sun toista mielenkiintoista. Hän osoittaa kaupungin toisella laidalla siintävää 200-metristä tv-tornia ja kehottaa katsomaan sitä oikein tarkkaan. Aivan, tornin seinämillä näyttää olevan epämääräisiä tummia möhkäleitä.
Zizkovin työläiskaupunginosassa sijaitsevan tv-tornin juurella tummentumat paljastuvat valtavan kokoisiksi lapsiksi, jotka näyttävät konttaavan huippua kohti. Veistokset ovat tshekkitaiteilija David C;ernýn teos Miminka babies.
Suomessa C;erný tunnetaan lähinnä kohua aiheuttaneesta Entropa-teoksestaan, mutta yhtä lailla satiirisia ja huomiota herättäviä vaikuttavat olevan miehen muutkin työt.
Prahassa C;ernýstä tuli kuuluisa yhdessä yössä vuonna 1991, kun hän hiippaili sotamuistomerkiksi parkkeeratun neuvostopanssarivaunun luo ja maalasi sen vaaleanpunaiseksi. C;erný ehdittiin jo pidättää huliganismista, mutta samassa maailmanpoliittinen tilanne muuttui ja taiteilija pääsi pälkähästä. Pinkistä tankista on jäljellä enää palanen, joka on sijoitettu osuvasti oikeuspalatsin eteen Malá Stranalle eli Pienelle puolelle.
Kolmas C;ernýn työ löytyy Kino Lucernan eteisaulasta Váchlavin aukion varrelta. Kansallismuseon edustalla komeilevan Pyhän Venceslauksen ratsastajapatsaan kustannuksella leikittelevässä teoksessa hevonen roikkuu kuolleena ketarat ojossa. Installaatio tilattiin alkujaan uuteen pääpostiin, mutta se ei lopulta ollutkaan postilaitoksen pääjohtajan mieleen.
C;ernýn ulkoilmanäyttelyn neljäs kohde, riippuva mies, on turistien kulkureitillä Vanhankaupungin etelälaidalla. Veistos on kuitenkin niin korkealla kapean kujan yläpuolella, että vain ani harva huomaa sen.
Lahtinen on asunut Prahassa sen verran kauan, että turistien kansoittamaan ja sen mukaisesti hinnoiteltuun keskustaan hän ei mielellään enää mene. Sieltä hän haluaa kuitenkin esitellä vielä Fransiskaaniluostarin puutarhan, Frantiskánská zahradan. Váchlavin aukion ja Jungmannova-kadun välisten rakennusten suojaan jäävä puutarha on perustettu alkujaan jo vuonna 1347.
"Puutarha on sen verran hyvin piilotettu, että turistit eivät ole tänne juuri löytäneet. Tämä on viehättävä paikka tulla rauhoittumaan. Kukkaloisto on komeimmillaan, kun ruusut alkavat kukkia toukokuun puolivälissä", Lahtinen tietää.
"Vieläkin upeampia puistoja löytyy kaupungin laidalta, kuten Trojan alueen historiallinen Botanická zahrada, jossa on useita erityyppisiä puistoja vieri vieressä. Siellä on muun muassa trooppinen puisto."
Näkemisen arvoinen on myös Pražská tržnice eli Prahan tori, joka sijaitsee Vltavskán metroaseman läheisyydessä. Lähes puoli kilometriä pitkällä ja yli 200 metriä leveällä torialueella kaupataan kaikkea mahdollista elintarvikkeista vaatteisiin ja huonekaluihin.
Aasialaisperäiset kauppiaat tuntuvat luottavan erivärisiin nyrkkirautoihin ja erilaiseen rihkamaan, kun paikalliset ovat selvästi käytännönläheisempiä.
Lahtinen päättää tämänkertaisen ulkoilmakierroksen Holesovicen kaupunginosaan. Pari korttelia Holesovicen rautatie- ja metroasemalta itään sijaitsevan Cross Clubin hillittömän terassirakennelman näkee jo kaukaa. Rakennustarvikkeina on käytetty valurautaa ja erilaista kierrätysmetallia moottorien osista lähtien.
Cyberpunk-estetiikkaa henkivän Cross Clubin sisätilat paisuttavat uskomattomien yksityiskohtien määrän moninkertaiseksi. Monet luomukset ovat mekaanisia, ja ainakin jotkut niiden osat liikkuvat. Ei epäilystäkään, etteikö Frantiek Chmelikin loihtima sisustus olisi taidetta.
"Täytyy sanoa, että Cross Club ei ole varsinaisia suosikkikuppiloitani Prahassa, mutta on tämä niin erikoisen näköinen. Tätä ei todellakaan ole rakennettu ihan hetkessä", Lahtinen toteaa.
Nykyiselläänkin Cross Club laajenee ja uusiutuu koko ajan. Ravintola koostuu useammasta erikokoisesta huoneesta, joilla jokaisella on oma teemansa.
Varsinaisessa baarissa istutaan vanhoilla ratikanpenkeillä kahdessa kerroksessa. Piippuhyllyllä saa varoa, että ei lyö päätään kattoon.
Cross Club on ennen kaikkea erilaisten alakulttuurien kohtaamispaikka, samoin musiikkia on moneen lähtöön. Ohjelmatarjontaakin riittää jokaiselle illalle, tarjolla on niin dj:tä, bändejä kuin teatteriesityksiäkin.
Myöhemmin erään letnálaiskuppilan tarjoilijatar kertoo Cross Clubin huonosta karmasta. Tiettävästi ainakin kaksi ihmistä on päässyt siellä hengestään. Toinen heistä menehtyi, kun painava lampunvarjostin irtosi ja putosi suoraan päähän.