Osa kaupunkilaisista on paheksunut Oulun Mannerheiminpuistossa aikaansa viettäviä päihdeporukoita. Toiveena on ollut esimerkiksi poistaa nämä päihteidenkäyttäjät alueelta, jossa on myös aktiivinen lasten leikkipuisto.
Oulun puistoalueet kuuluvat kuitenkin kaikille kaupunkilaisille iästä, taustasta ja harrastuksista huolimatta. Minusta Mannerheiminpuisto on nyt ihana kaupunkikulttuurin yhteensulautuma, jonne lapsiperheet, nuorisojoukot ja päihteidenkäyttäjät sopivat kaikki yhtä aikaa.
Olen itse kaksivuotiaan lapsen äiti. Jotkut ovat huolissaan turvallisuudesta, kun toisinaan kovaääninen alkoholia nauttiva seurue viettää päiviään puiston reunapenkeillä. Minua ei huoleta kulkea puiston läpi leikkipaikalle tai istuskella penkeillä lapsen kanssa. Pienen lapsen leikkien sekä äidin hymyn ja tervehdyksen olen huomannut piristävän puistossa viettävien ihmisten päivää.
Harva kritisoija tulee ajatelleeksi, että myös katujen miehet ja naiset ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka tulevat erilaisista taustoista.
Moni muistaa varmasti katukuvaa värittäneen Tauno ”Kolikko-Tane” Määtän, jonka poismeno kosketti oululaisia. Hänkin oli maailmaa kiertänyt ja kaiken nähnyt merimies, joka mahtui samoille kaduille kuin me muutkin. Myös hän halusi tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, ja tehtiinpä hänestä aikoinaan henkilökuvakin Kalevaan.
Ihmisiä ei voi poistaa katukuvasta. Yhteiskuntamme peruspilareihin kuuluu heikommassa asemassa olevista huolehtiminen, eikä ratkaisuna ole piilottaa heitä jonnekin toisaalle pois silmistä ja mielistä. Yhteiskunnan olot tulee järjestää niin, että päihteidenkäyttö vähenee ja tukea saadaan varhaisemmassa vaiheessa.