Nopea kaupungistuminen on lopettanut kyläilyperinteen Suomessa. Kodista on tullut yksityisyyden linnake, jonka sisälle ei ole kenelläkään lupa tunkeutua ilman portinvartijan lupaa, sanoo Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori Juhani U.E. Lehtonen.
Spontaanit vierailut ystävien, tuttavien, naapureiden ja sukulaisten luo olivat arkipäivää vielä 1960-luvulla. 2000-luvulle tultaessa kyläilykulttuurista on siirrytty ihmisten tapaamiseen julkisilla paikoilla.
"Koti on niin intiimi paikka, että sinne pääsevät vain kaikkein läheisimmät. Ihmisten on täytynyt sopeutua nykyajan elämänmuotoon ja yksilöllisyyden suoja on noussut vahvasti pintaan kaikissa muodoissaan", pohtii Lehtonen syitä kyläilykulttuurin hiipumiseen.
Spontaanin kyläilyn loppuminen ei ole hänen mukaansa pelkästään suomalainen ilmiö. Taustalla on voimakas urbanisoituminen, joka näkyy kaikissa länsimaissa. Suomi on kaupungistunut ja modernisoitunut Lehtosen mukaan niin nopeasti, että meillä muutos näyttäytyy kyläilyn loppumisena ehkä selvemmin kuin muissa länsimaissa.
"Voi olla, että kyläily on myös intensiivistynyt. Enää ei vierailla yllättäen naapurissa, mutta ihmisillä on pieniä piirejä tai verkostoja, jotka voivat toimia aika spontaanisti."
Vanhempi polvi
kärsii muutoksesta
Tapakulttuurin tutkija Markus H. Korhonen muistaa, että vielä 1960-luvulla Oulussa saatettiin pitää kerrostaloissakin avainta lukossa käytävän puolella siltä varalta, että joku haluaa tulla käymään. Tänä päivänä tällaista pidettäisiin Korhosen mukaan lähinnä koomisena.
"Spontaanisuus jäi pois kyläilystä 1970- ja -80-lukujen aikana. Muutos on tapahtunut yhden sukupolven aikana", hän toteaa.
Korhonen näkee professori Lehtosen tapaan kyläilykulttuurin hiipumisen johtuvan kaupungistumisesta ja virka-aikaistumisesta. Ihmiset ovat tulleet mustasukkaisemmiksi omasta ajastaan.
"Vanhempi sukupolvi, joka on tottunut spontaaniin kyläilyyn, kärsii tästä muutoksesta", Markus H. Korhonen huomauttaa.
Professori Juhani U.E. Lehtosen mukaan kyläilyssä on ollut aikoinaan Suomessa eroja Itä- ja Länsi-Suomen välillä. Yksi huomattava ero vanhassa maaseutukulttuurissa oli se, että lännessä kyläily oli sidotumpaa eri sosiaaliryhmiin. Sotien jälkeisen kyläilykulttuurin syntymiseen vaikutti myös se, mitä yläluokkalaiset tekivät urbaanissa kaupunkikulttuurissa.
"Ääripäänä siinä on 1800-luvun kaupunkien yläluokan erittäin seremoniallinen visiittikulttuuri käyntikortteineen ja kahvikutsuineen."
Vierailuista
sovitaan ennakkoon
Kaleva.plussan juttutuvassa on käyty vilkasta keskustelua kyläilyperinteen hiipumisesta Suomessa. Spontaanin kyläilyn loppumista pidetään valitettavana.
Huomionarvoista keskustelussa on se, että vaikka ihmiset toivovat vanhan perinteen elpyvän, pidetään vierailusta ilmoittamista hyvänä ja jopa toivottavana.
"Nykyään vierailuista sovitaan etukäteen, selataan kalentereita ja varataan aika", professori Juhani U.E. Lehtonen vahvistaa.
Yhtenä syynä kyläilyn hiipumiseen pidetään tekniikkaa, joka nykyään mahdollistaa nopean ja vaivattoman yhteydenpidon ihmisten välillä. Todetaanpa keskustelussa entisaikaisen kyläilyn olleen vain sen aikainen juttutupa. Kun internetiä ja sähköpostia ei ollut ja sanomalehtiä tuli harvakseltaan, tulivat uusimmat uutiset ja kuolinilmoitukset perille vaihdettaessa kuulumisia vieraiden kanssa.
