Oulun kaupunginarkkitehti Jari Heikkilä käytti virkamiehelle poikkeuksellisen kovasanaisen puheenvuoron kotikaupunkinsa arkkitehtuurisesta ilmeestä kaupunkisuunnittelun seminaarissa tällä viikolla.
Heikkilän mukaan Oulu on muuttumassa parakkikaupungiksi, johon rakennetaan täysin mielikuvituksettomia kouluja, päiväkoteja ja palvelutaloja. Leimaa-antavana piirteenä on halpuus.
Kun tällaiset rakennukset nousevat alueidensa paraatipaikoille, ne muovaavat kaupunkikuvaa merkittävällä tavalla. Alueen omat erityispiirteet ja ympäristön tarjoamat mahdollisuudet jäävät parakkirakentamisessa lapsipuolen asemaan.
Puheenvuoro on tervetullut. Toivottavasti se johtaa siihen, että niin päättäjät, suunnittelijat kuin rakentajatkin katsoisivat peiliin. Sen aika on nyt.
Voidaan tietysti kysyä, mitä asian korjaamiseksi on tehnyt kaupungin ylin tyyliä ja ulkonäköä valvova viranomainen, joka sattuu olemaan kaupunginarkkitehti itse. Hänen johdollaanhan työskentelee kaupunkikuvatyöryhmä. Jos kaupunginarkkitehdin ja kaupunkikuvatyöryhmän kädet ovat sidotut, kenellä sitten on valta kaupungin ilmeen rakentamisessa?
Viime vuosina alaa on vallannut liikaa ajattelutapa, ettei sillä ole väliä, mitä rakennetaan kunhan vain rakennetaan. Rakentamisessa on kyse aina vähintäänkin vuosikymmeniä kaupunkikuvaan vaikuttavista ratkaisuista. Siksi ei ole yhdentekevää, millaista jälkeä syntyy.
Oulun ei tarvitse hakea apua kaukaa kaupunkikuvansa kohentamiseksi, sillä Oulun yliopistossa on arkkitehtuurin osasto, joka on niittänyt valtakunnallistakin mainetta persoonallisesta tyylistään.
Pääkirjoitus