Nyt ollaan vielä Ouluhallin telinevoimisteluaitauksessa, mutta kohta jo jossain Oulun kolmesta parhaasta parkourauspaikasta; lääninhallituksen takapihalla, yliopiston varhaiskasvatuskeskuksessa tai hotelli Radisson SAS:n pihalla.
Paikalla ei kuitenkaan ole niin väliä - tärkeintä on mielikuvitus, joka luo haasteita. Patjakasan ylittäessään hyppää samalla syvyyksiin sukeltavan kuilun yli.
"Tarvitaan lapsenomainen tapa katsoa asioita. Rimpuilutelineitä on joka paikassa", sanoo Anssi Rajamäki, ja Ossi Ilamo nyökyttelee vieressä. 21-vuotias, neljä vuotta parkourin parissa viihtynyt parivaljakko opastaa nuoria lajin saloihin Action-liikuntaohjelman tunnilla kerran viikossa.
"Kiinnostus on vaihdellut, kävijöitä on ollut kuudesta viiteentoista. Ja yksi tyttö koko aikana."
Nopeasti eteenpäin
13-vuotiaat Sami Koivukangas ja Ali-Bedri Simsek ovat aina tienneet, mistä parkourissa on kyse. Hommalla oli nimi jo silloin, kun nuoret miehet kiikkuivat kotipihan rimpuilutelineissä. Ouluhallin Action-tunneilla he ovat olleet mukana ensimmäisestä kerrasta asti.
"Hauskaa vetää erilaisia trikkejä ja päästä nopeasti eteenpäin. Ja olla katoilla", he selittävät lajin viehätystä.
Ulos vain pitäisi päästä äkkiä.
Pojilla on kavereinaan kymmenkunta muuta 15 ikävuoden molemmin puolin. Anssi Rajamäki ja Ossi Ilamo vetävät perusteellisen alkulämmittelyn, ennen kuin päästävät joukon kiertämään rataa. Vauhdilla kahden patjan yli, hevosen päältä hyppytelineelle, eritasonojapuiden ali ja rekin yli. Pitäisi löytää flow - sulavuutta, rytmiä ja estetiikkaa.
Kymmenen minuutin kuluttua poikajoukko puhkuu ja puhisee patjakasan päällä. Ei epäilystäkään, etteikö tämä kysy kuntoa.
Kirjoittamaton lista
"Tunneilla on huomattu, että vaikeimmat asiat liittyvät itsehillintään ja keskittymiseen", Anssi Rajamäki sanoo.
"Ensin on tunnusteltu jokaiselle luonnollisia liikkumistapoja. Ketään ei voi vääntää väkisin mihinkään muottiin, vaan on tehtävä luonnostaan tulevia liikkeitä."
Samalla on vältettävä aloittelijakompleksia, sitä, ettei ymmärretä heittäytyä intohimon vietäviksi vaan halutaan jääräpäisesti opetella lista liikkeitä. Siksi listaa ei olekaan kirjoitettu ylös.
"Hyväksi todettu setti liikkeitä on harrastajilla päässään", Rajamäki selittää.
Aluksi parkouraajan nappaa mukaansa se, miten nopeasti lajissa kehittyy, kun solmut aivoista aukeavat. Sitten vie mukanaan liikkumisen vapaus, Rajamäki ja Ilamo sanovat.
"Eikä se tule vain silloin, kun lähdetään harrastamaan, vaan aina. Äkkiä sitä vain alkaa katsoa uusin silmin paikkoja, joista on kulkenut aina."