Kau­pun­gin ja maa­seu­dun ra­ja­mail­la

Upouusien puutalojen pihaan on pysäköity lasten polkupyöriä, ja pikkupolkijoita saa varoa hiljaisella tiellä.Monen talon piha on vielä kesken.

Toteutunut haave. Petri Ilmarinen on itse suunnitellut unelmiensa talon Limingan Tupoksessa. Siinä on aavistus myös vanhaa rintamamiestaloa.
Toteutunut haave. Petri Ilmarinen on itse suunnitellut unelmiensa talon Limingan Tupoksessa. Siinä on aavistus myös vanhaa rintamamiestaloa.
Kuva: Pekka Peura

Upouusien puutalojen pihaan on pysäköity lasten polkupyöriä, ja pikkupolkijoita saa varoa hiljaisella tiellä. Monen talon piha on vielä kesken. Limingan Tupos on yksi lapsiperheiden suosikeista. Useimmat talojen asukkaista käyvät Oulussa töissä.

”Osa kaupunkia on siirtynyt maaseudulle”, luonnehtii Petri Ilmarinen, 34, perheensä uutta kotipaikkaa. Arkkitehtiylioppilas ja yrittäjä on asunut suunnittelemassaan talossa kohta vuoden. Lapsikatras on kahdeksanpäinen ja pihalla on tilaa temmeltää.

Ilmarinen on syntyisin Oulusta, Tuirasta, ja asui pitkään Rajakylässä. Parikymppisenä hän muutti vaimonsa kotiseudulle Kempeleeseen. Sieltä perhe muutti Liminkaan viime juhannuksen tienoilla.

”Kempele oli jonkinlainen välivaihe. Kyllä kovasti mietittiin, että muutetaanko sieltä, ja jos muutetaan, niin lähdetäänkö Ouluun vai tullaanko tänne.”

Kokonaisuus ratkaisi - ja tontin halpa hinta. Ilmarinen arvioi, että hinnat ovat jo nyt nousseet syksystä 2000 reippaastikin ja ovat yhä nousussa, sillä alue on suosittu.

”Tärkeää oli myös, että koulu on lähellä”, painottaa lapsikatraan isä. Palveluita on tarjolla.

Yhtä tärkeää on kaupungin läheisyys. Silloin kun Ilmarinen töiltään kerkeää, hän jatkaa arkkitehtiopintojaan Oulussa. Tosin viime aikoina työ on vienyt yhä enemmän aikaa. Asiakkaita on niin Oulusta kuin maaseudulta. Ilmarisen mielestä ammatin kannalta toimiston sijainnilla ei ole väliä. Hän suunnittelee yhtä lailla omakotitaloja Ouluun kuin robottinavetoita Pattijoelle.

Oman talonsa suunnitellut arkkitehti arvostaa myös kunnan avuliaisuutta, erityisesti sitä, että talon ulkomuodon suhteen ei oltu turhan tiukkoja. ”Ei olisi onnistunut Oulussa”, hän arvelee.

Ilmarisen kotona näkyy maaseudun ja kaupungin keskustelu. Modernissa olohuoneessa pilkottaa pätkä hirsiseinää Oulaskankaalta puretusta koulusta. Mies ylistää rintamiestalojen suunnittelua, omassakin näkyy siitä häivähdys.

Kesken kaiken pihatielle pysähtyy auto. Sieltä nousee kotiseutukirjaa Limingasta laativa Pekka Keränen. ”Onko tässä lähistöllä vanhaa tilaa”, mies tiedustelee. ”Jossain näillä paikkeilla sen pitäisi olla.”

Keränen yrittää jäljittää taloa, josta 70 vuotta sitten loikkasi Neuvostoliittoon neljän veljeksen parvi. ”Tämä oli köyhää seutua silloin.”

Uudisasukas puistelee päätään, ympärillä on vain uusia rakennuksia. Keränen huristaa eteenpäin.

Ilmarinen innostuu pohtimaan, mitä maaseudulla oikein nykyään käsitetään. Hänelle se on vihreää ympäristöä ja hiljaisuutta, ei niinkään viljelyä. Kaupunkilaisuutta maalla on se, että taajamista tulleet lähinaapurit eivät ole kauheasti tekemisissä keskenään. Maalaiset taas saattavat soittaa, että olen nyt tulossa kylään, oletko kotona. (JL)

Ilmoita asiavirheestä