Syitä löytyy jos millaiselle järjestelmälle, joten myös nykyiselle kauppojen sunnuntaisten aukiolojen sekamelskalle on tietysti perusteensa. Tässä tapauksessa perimmäinen syy näyttää olevan päättäjien aivokopissa yhä viipyilevä säännöstelyaikojen henki. Ylivoimaisen vaikeaa onkin yrittää löytää johdonmukaisuutta laista 1297/2000, johon sisältyvät niin vähittäiskauppojen kuin parturi- ja kampaamoliikkeidenkin oikeudet harjoittaa sunnuntaisin liiketoimintaa.
Touko-, kesä-, heinä- ja elokuun sunnuntaipäivinä kaikki kaupat ja parturi-kampaamot saavat pitää ovensa auki. Yhden huteran selityksen mukaan ihmiset liikkuvat kesäisin paljon ja siksi heille täytyy tarjota mahdollisuus käydä kaupoissa myös sunnuntaisin. Jos noin on, sen mittarin mukaan toukokuussa on aina kesää, mutta elokuun viimeisen sunnuntain jälkeen ei.
Usea Kalevan jututtama kuluttaja totesi viime viikonloppuna, että sunnuntaina on aikaa perehtyä rauhassa tuotteisiin. Seuraavan kerran siihen on mahdollisuus sunnuntaina 4.11. Marras-joulukuun aukioloaikoja perustellaan joulumyynnillä. Lainsäätäjä on siis halunnut määritellä joululahjakaupoille sopivan aikajakson. Liekö sitten sunnuntai 30.12. varattu mahdollisuudelle vaihtaa lahjat tarpeellisempiin tavaroihin. Varsinaisesta joulumyynnistä ei enää silloin voi muuten puhua.
Osaa vähittäiskaupasta rajoitukset eivät koske. Maahan on rakennettukin sinne tänne vähän alle 400 neliömetrin myymälöitä, joilla tähdätään ennen kaikkea sunnuntaimyyntiin. Useimmat niistä toki palvelevat muinakin päivinä lähikauppoina, mutta monissa arkipäivät ovat hiljaisia.
Tietysti rajoitukset ovat tältäkin osin epäjohdonmukaisia. Esimerkiksi autokaupat voivat pitää myyntinäyttelyitään ja käydä kauppaa kautta vuoden sunnuntaisin, vaikka monet alan liikkeet ovat todellisia hehtaarihalleja. Myöskin huoltoasemien yhteydessä olevien kauppojen aukiolo on rajoituksista vapaata.
Autoilevat suomalaiset voivat siis reissussa ollessaan piipahtaa kaupassa milloin vain. Etteivät vain lainsäätäjät olisi noin avaramielisestä vapaudesta päättäessään ajatelleet etenkin itseään. Vaalipiiriä kiertäessä voi käydä myös ruokaostoksilla, onpa puhetilaisuus mihin aikaan tahansa.
Hallitusohjelmaa sorvaavat muistivat sentään vähittäiskauppojen aukioloa säätelevän lain sekavuuden. Sitä luvattiin selkiyttää. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen ei kuitenkaan halua päästää suomalaisia nauttimaan liiasta vapaudesta. On hän sentään aprikoinut, että kaikki kaupat voisivat olla auki nykyistä useampana sunnuntaina. Mutta vastaavasti ovet pitäisi loksauttaa kiinni nykyistä varhemmin. Jassoo, että sellaista selkeyttämistä hallitusohjelmalla haetaan.
Jos kauppiaat ja myymälähenkilökunta olisivat yksituumaisesti nykyisen lainsäädännön takana, se olisi painava punnus. Mutta eivätpä ole. Sekä kauppiaissa että myyjissä on niin rajoitusten kannattajia kuin aukioloaikojen vapauttamista toivoviakin. Monet sunnuntaivuoroja tehneet sanovat pitävänsä siitä, että noina päivinä asiakkaat ovat tavallista leppoisampia ja kiireettömämpiä.
Katekismuksessa mainittu lepopäivän pyhittäminenkään ei taida enää nykypäivänä käydä perusteeksi. Osa kaupoista on joka tapauksessa auki. Ja jos ostoksilla ei käydä, ihmiset puuhailevat jotakin muuta. Sitä paitsi kirkolliset juhlapäivät on jo rajattu sunnuntaikaupan ulkopuolelle ja voidaan rajata vastakin. Niin on rajattu myös äitien- ja isänpäivä.
Nyt kaivataan aitoa selkiyttämistä.