Ennen vanhaan presidentti oli Kekkonen, ja hintasäännöstely takasi sen, että peruselintarvikkeiden hinnat eivät vaihdelleet kaupasta toiseen. Yhtä lailla kaupat olivat sunnuntaisin kiinni - paitsi maaseudulla, missä sai aina ostaa "sisän kautta".
Nyt on nyt, Kekkonen on vaihtunut Haloseksi, eikä hintasäännöstelyäkään ole ollut enää aikoihin. Sen sijaan kauppojen aukioloissa on muuttunut vähän. Useimmat kaupat ovat yhä kiinni paljon useampina sunnuntaipäivinä kuin auki. Aukiolorajoitukset ovat tiukimpia juuri siellä, missä suurimmilla asiakasmäärillä on eniten erilaisia työaikoja ja elämäntilanteita.
Samaan aikaan kuluttamisesta ja shoppailusta on tullut yhä suositumpi ajanvietemuoto. Pitipä tätä hyvänä tai pahana, fakta se ainakin on. Sunnuntaiaukiolon sinnikäs rajoittaminen onkin kaiken kaikkiaan menneen maailman kummallinen jäänne, jolle ei luulisi olevan enää kestäviä perusteita.
Uusi, ties monesko, aukiolotaistelu on taas alkamassa. Monet poliitikot mieltävät yhä ensimmäiseksi velvollisuudekseen holhota kansalaisia. Tämän holhousmentaliteetin mukaisesti kaikki mikä ei ole erityisesti sallittu on kiellettyä. Kauppias saa pitää ovia auki ja asiakas avata niitä vain silloin kuin se on nimenomaan sallittua. Etenkään kuluttajien mahdollisille tarpeille ei ole tässä ajattelussa suurempaa sijaa.
Aukiolojahkailu on jatkunut vuodesta toiseen, ja selvityksiä on tehty yksi toisensa perään. Monet ministerit, ja tietysti myös keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen, ovat taas ajaneet jo valmiiksi asemiin barrikadien eri puolille. Asian valmistelu kuuluu hallituksessa työministeri Tarja Cronbergille. Aukiolokiistelyyn liittyvistä intohimoista kertoo paljon jo se, että kantansa julki sanoneet ministerit ovat herttaisen erimielisiä.
Miten asia on hoidettu Ruotsissa? Yllätys, yllätys. Ainoana maana Euroopassa kaupat ovat saaneet olla vapaasti auki kansankodissa jo vuodesta 1972. Cronbergin STT:lle tällä viikolla antamat lausunnot valaisevat hyvin sitä ajattelumallia, jolla aukiolorajoituksia ja monia muitakin asioita on totuttu ratkomaan Suomessa.
Cronberg huomautti, että vaikka aukioloajat ovat Ruotsissa vapaat, puolet suurmyymälöistä on kiinni sunnuntaisin. "Välttämättä rajoitusten poisto ei siis takaa, että kaupat olisivat auki sunnuntaisin", hän sanoi. Ministerin logiikka lähtee siis siitä, että jos kerran lailla säädettäisiin aukiolot vapaiksi, kauppojen olisi sitten pakko olla auki!
Vapaiden aukioloaikojen vastustajien mielestä vapauttaminen johtaisi siihen, että kaupat olisivat auki kellon, viikon ja vuoden ympäri. Näin ei varmasti kävisi varsinkaan Suomessa, jossa asiakasvirrat ovat kohtuullisen pieniä. Vain hölmö pitäisi kauppaa auki kannattamattomasti. Vapaa aukiolo tuskin pidentäisi aukioloaikoja nykyisestä kovinkaan paljon. Kansalaiset, joilla on tietyt budjetit, tuskin shoppailisivat juurikaan enempää kuin nyt.
Keinotekoinen aukiolopolitiikka on johtanut yhä enemmän kikkailuun myymäläpinta-aloilla ja huoltoasemien yhteyteen rakennetuilla kaupoilla. Vapaan aukiolon vastustajat katsovat, että vapauttaminen keskittäisi kauppaa entisestään. He kyllä autuaasti unohtavat, että keskittyminen on jo nyt miltei tapissa: K- ja S-ketjut hallitsevat markkinoista noin 70 prosenttia. Mikseivät he puutu jo tällaiseen keskittymiseen?
Vapaan aukiolon suurimmat kysymysmerkit liittyvät erikois- ja pikkukauppoihin sekä siihen, mitä vapauttamisesta seuraisi kaupan työntekijöille. Jos pääsääntö oli rajoittamaton aukiolo, näihin erityiskysymyksiin löytyisi varmasti ratkaisut. Nythän logiikka toimii toisin eli väärin päin.
Kun eturyhmät pitävät äänekkäästi huolta omista eduistaan aukiolokysymyksessä, tärkein eturyhmä eli tavalliset kuluttajat jää pienimmälle huomiolle. Vähentämällä hallinnolliset rajoitukset minimiin päätösvaltaa siirtyisi myös kuluttajille, joiden käyttäytyminen sitten ratkaisisi, miten aukiolokäytännöt muuttuisivat nykyisestä. Tuskinpa kovin paljon. Jos ja todennäköisemmin kun kuluttajat eivät virtaisi joitakin sesonkiaikoja lukuun ottamatta kauppoihin sunnuntaisin, kyllä kaupat sopeuttaisivat aukiolonsa asiakaskäyttäytymisen mukaisiksi.
Mutta kuten sanottu, Suomessa ajatellaan niin, että mikä ei ole erikseen sallittua on kiellettyä. Sitäkään huolta ei ole, etteivät meistä useimmat pyhittäisi lepopäiväänsä ilman kauppojen aukiolorajoituksiakin. Puoluesihteeri Korhonen maalaili verkkolehti Apilassa, että vapaa aukioloaika sotkisi suomalaisen elämänrytmin. Tällainen on kyllä pirujen maalaamista seinälle.