Japania pidetään yleisesti talousihmeenä ja sen menestyksen salaisuuksia yritetään löytää nykyaikana. Liikemiehet ja kaupankäynti ovat erityisen arvostettua Japanissa. Mutta asia oli päinvastoin noin 150 vuotta sitten, silloin Japani oli länsimaalaisten silmistä katsottuna feodalistinen takapajula ja kauppiaat olivat huonoimmassa sosiaalisessa asemassa yhteiskunnassa.
Japani eli eristyksissä länsimaista yli 200 vuotta, ennen kuin se pakotettiin avautumaan 1800-luvun puolivälissä. Yhdysvaltojen johdolla Japani haluttiin liittää länsimaisen kulttuurin ja kaupankäynnin piiriin.
Tulijoilla ei ollut mitään käsitystä Japanin poliittisista, sosiaalisista tai taloudellisista rakenteista saavuttuaan eksoottiseen vieraaseen maahan. Yllätyksekseen he huomasivat tulleensa melkein keskiaikaiseen yhteiskuntaan, samantapaiseen kuin Euroopassa monia satoja vuosia sitten. Teknologinen kehitys oli kaukana länsimaalaisesta tasosta ja koko yhteiskunta oli sotilashallituksen eli bakufun tiukan kontrollin alaisena.
Bakufu hallitsi kansaa uuskungfutselaisen ideologian mukaan, jossa tärkein tekijä oli ankara sosiaalinen järjestys. Tämän opin mukaan ihmiset jaettiin neljään eri ryhmään: hallitsevaan luokkaan, talonpoikiin, käsityöläisiin ja kauppiaisiin. Yhteiskunta oli järjestetty hierarkkisesti ja tämä järjestelmä oli muuttumaton.
Hallitsijan tuli kohdella alamaisiaan hyväntahtoisesti ja vuorostaan alamaisten tuli olla lojaaleja sekä totella kuuliaisesti johtajaa. Näin saavutettaisiin harmoninen tasapainoinen yhteiskunta, jonka rauhaa ei rikottaisi helposti.
Ihmisen asema yhteiskunnassa määräytyi syntyperän, sukupuolen ja iän mukaan. Kauppiaat elivät alimmassa sosiaalisessa luokassa, koska he eivät hallitsevan luokan mukaan tuottaneet mitään. Käsityöläiset tekivät tarpeellisia esineitä ylimystölle ja talonpojat tuottivat ruokaa. Lisäksi raha nähtiin likaisena asiana, johon ylin luokka eli samurait eivät halunneet koskea.
Monet länsimaalaiset japaninkävijät huomioivatkin kauppiaiden syrjinnän sekä halveksunnan yhteiskunnassa. Tämä luokkatietoinen yhteiskunta ja kauppiaiden alhainen asema olivat erikoisia asioita liberalismin aatteiden mukaan eläville länsimaalaisille. He uskoivat vapaaseen ja itsenäiseen ihmiseen sekä kaupankäynnin mahdollisuuksiin.
Japanilainen yhteiskunta eli murroksen aikaa jo ennen kuin länsimaalaiset saapuivat Japaniin. Hallitseva luokka ei halunnut olla missään tekemisissä rahan kanssa, joten jo 1600-luvulta lähtien kauppiaat olivat nousseet taloudellisesti merkittävään asemaan yhteiskunnassa. Heillä oli monopoli sekä kaupankäyntiin että rahanvaihtoon.
Eristäytyneisyys maailmankaupasta ja sen vaikutteista sekä sotilashallituksen tiukka kontrolli estivät kuitenkin kauppiaiden aseman nousemisen sosiaalisessa arvoasteikossa. Myöskään kauppiaat eivät itse halunneet muuttaa vallitsevaa järjestystä. He olivat saaneet pieniä etuoikeuksia sitomalla ylempiä luokkia velkoihin.
Tämä riitti kauppiaille, joille muutos olisi merkinnyt turvallisen rakenteen hajoamista.
