Suomen vaalirahoituskohu on noussut jo aivan omiin sfääreihinsä, mutta hetkeksi voi pysähtyä muistelemaan yhtä kohun alkuaikojen käänteistä eli Vihdin Ideaparkia. Kuten muistetaan, asuntoministeri Jan Vapaavuori on sitä selvin sanoin vastustanut ja pääministeri Matti Vanhanen puolestaan tukenut.
Muutkin keskustan kärkinimet ovat ottaneet tuohon asiaan kantaa. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki muistutti yleisellä tasolla, että liikenteen päästöjen kuriin saattaminen on todellinen haaste ja että ilmastopoliittinen filosofia vaikuttaa myös sijaintipaikkapäätöksiin. Varapuheenjohtaja Antti Rantakangas taas sanoi, että keskustan ei pidä ympäristöpolitiikan varjolla niellä yksioikoista keskittämispolitiikkaa ja että eri puolille maata tarvitaan lisää kauppakeskuksia.
Seuraava ote puolestaan on keskustan puoluevaltuuskunnan päätöksestä Lahdessa 27.4: "Keskustan mielestä kuntien pitää kantaa vastuuta ihmisen ja luonnon tasapainosta omilla energiavalinnoillaan sekä ohjaamalla yhdyskuntarakenteen kehittämistä ja ohjeistamalla rakentamista (...) Myös yhdyskuntarakennetta on tiivistettävä niillä alueilla, joissa se on mahdollista, sekä sosiaalisesti ja ympäristöllisesti perusteltua."
Nyt siis näyttää siltä, että puolueen puheenjohtajistossa kaksi kannattaa Ideaparkin tapaista ajatusta ja yksi suhtautuu siihen varauksella. Kaikki heistä ovat saaneet vaalitukea Kehittyvien maakuntien Suomelta, mutta se ei toivottavasti tässä ole oleellista.
Kiinnostavaa joka tapauksessa on se logiikka, jolla Vanhanen ja Rantakangas sovittavat yhteen täysin kaiken yhdyskuntarakenteen ulkopuolella olevan kauppajätin tukemisen ja oman puoluevaltuuskuntansa linjaukset. Erityisesti se koskee Vanhasta, joka kiertää maailmaa pitämässä ilmastoaiheisia puheita.
Onko todella maakuntien kehittämistä rakentaa mammutteja, jotka imevät ostovoimaa jopa satojen kilometrien säteeltä ja jotka sinällään ovat monipuolisia mutta samalla näivettävät ison alueen kuntakeskuksia entisestään? Millä tavalla se yhdistyy mihinkään ilmastopoliittisiin tavoitteisiin ja kuinka sellaisten saavutettavuus taataan polttoaineen hinnan jatkuvasti noustessa uusiin kipurajoihin?
Ajat nimittäin ovat jo muuttuneet. Toukokuussa Ideapark -kiistan käydessä kuumimmillaan huonekalujätti Ikea ilmoitti yllättäen Norjassa luopuvansa pitkälle suunnitellusta tavaratalohankkeesta. Perusteluna olivat yhtiön uudet suuntaviivat: uusia aivan erillisiä yksiköitä ei enää perusteta, vaan jatkossa kaikki Ikeat sijoitetaan muun kaupallisen toiminnan yhteyteen.
Perusteluita ei kerrottu enempää mutta näyttää siltä, että Ikean perustaja Ingvar Kampradkin on havahtunut uuteen todellisuuteen eli siihen, että uusia kauppoja on tehtävä vain sinne missä on myös entisiä. Juuri tätä kutsutaan yhteiskuntarakenteen tiivistämiseksi ja tähän nähden Vihdin Ideaparkin kaltaiset viritelmät ovat menneestä maailmasta.
On nimittäin aivan varmaa, että juuri ilmastopolitiikka määrittää uusia päätöksiä aina vain enemmän ja enemmän.
Näinä päivinä on kulunut puoli vuotta Balin suuresta ilmastokokouksesta. Julkisuuden suuntaan on Balin jälkeen eletty pitkälti hiljaiseloa, mutta se ei tarkoita, etteikö asioita tapahtuisi.
Huomenna Brysselissä EU:n ympäristöministerit jatkavat unionin ilmasto- ja energiapaketin hiomista. Päästökaupassa on vielä paljon auki, biopolttoaineiden ominaisuuksia pitäisi määritellä ja autojen hiilidioksidipäästöille aiotaan asettaa uusia tiukkoja rajoja.
Bonnissa puolestaan on maanantaista asti ollut meneillään ilmastokonferenssi, joka on Balille suoraa jatkoa ja jossa yritetään raivata tietä kohti uutta kansainvälistä päästösopimusta. Mitään valmista ei vielä tule, mutta pikku hiljaa panoksia korotetaan. On enää puolitoista vuotta aikaa neuvotella ennennäkemätön sopimus, jonka pitäisi toden teolla vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä.
Suomessa hiotaan parhaillaan Mauri Pekkarisen johdolla uutta ilmasto- ja energiastrategiaa, joka on määrä julkistaa syksyllä.
Kaikki tämä kuulostaa herkästi kovin etäiseltä ja paperinmakuiselta. Mutta ei aikaakaan, kun kaikki tämä on arkipäivän todellisuutta. Autokaupan verouudistus oli vasta ensimmäisiä askeleita tähän suuntaan.
Asian löytävät edestään myös kaikki ne, joita syksyllä valitaan kunnanvaltuustoihin. Ehkäpä tähänkin sopii lainaus keskustan puoluevaltuuskunnalta: "Kunnat ja kuntalaiset vaikuttavat valinnoillaan ilmastonmuutokseen merkittävästi, sillä asumisen ja liikenteen päästöt ja energian kulutus muodostavat noin 40 prosenttia Suomen kokonaispäästömäärästä".
Jos tämä kaikki otetaan todesta, hajallaan siellä täällä sijaitsevien kauppakeskusten ennusteen pitäisi olla huono. Tulipa niiden suunnasta vaalirahoja tai ei.