"Ja kenen vuoro oli seuraavaksi", kysyy Oulun Kauppahallissa Kylmäsen lihakojussa palveleva Hannu Kylmänen tiskin takana kauppalistojensa kanssa odottavilta asiakkailta.
Jonotusnumeroita ei satavuotiaassa hallissa tunneta, vaikka jouluaaton aattona kenties niitä tarvittaisiin.
"Tämä on vuoden vilkkain myyntipäivä. Jouluaatto on jo sitten loivaa laskua joulun viettoon, vaikka jouluhartaus vetää tänne hyvin väkeä", myöntää Kylmänen 50 vuoden kauppahallikokemuksella.
"Kalakauppiashan tekee tilin jouluna ja juhannuksena", jatkaa puolestaan "apulaisena" kalaliike Pekurin tiskiin lohi- ja siikafileitä kantava Kauko Koppelo.
Vilkkaus tietää tiskeillä palveleville jatkuvaa viipalointia, paloittelua, kärräämistä, pakkaamista ja rahastusta.
Kauppahallin tungos on jo heti perjantaiaamuna melkoinen, mutta käsi ojossa vartoilu kuuluu päivän ja joulun henkeen. Hallin käytävillä omaa kalapalaa tai savuporosiivua saa odottaa jopa kymmeniä minuutteja.
Odotus ei tunnu juuri ketään haittaavan, sillä tiskit notkuvat siihen malliin, ettei kenenkään tarvitse ainakaan pelätä jäävän ilman sitä omaa jouluherkkuaan.
Kokeneimmat asiakkaat osaavat myös keinot, joilla odotusminuutit jäävät juuri sopiviksi tunnelman ja tuoksujen haisteluun.
"Olen herännyt jo aamuneljältä paistamaan karjalanpiirakoita. Heti kahdeksaksi tulin kauppahalliin. Ensin haettiin jo etukäteen varatut kalat ja nyt odotan vielä lämminsavuporosiivuja", kertoo Saara Kodis.
Kotona leivotut ja Kauppahallista ostetut herkut matkaavat Kodisin kyydissä Porin lähellä sijaitsevalle Kullaalle, jossa vietetään sekä joulua että Kodisin pojan 50-vuotissyntymäpäiviä.
Sen sijaan kellolaisen Anne Meriläisen lapsenlapsilla Hanna ja Toni Tiilikaisella kulkusuunta on juuri päinvastainen. Sisarukset ovat matkanneet joulunviettoon ja Kauppahallin tunnelmaan Muoniosta.
"Rieskoja ollaan hakemassa", jouluaattoa ja ainakin Wagner-possua joulupukilta odottava Toni Tiilikainen kertoo.
"Pukki tulee aattona kuudelta", isoäiti vakuuttaa Lapin lasten kotimaakunnasta matkaan lähtevän joulupukin ehtivän hyvissä ajoin myös Haukiputaalle.
Perinteisin eväin
Kauppiaiden lisäksi monilla asiakkailla on kymmenien vuosien kokemus hallin joulutungoksesta, sillä jouluviikon kauppahallireissu kuuluu joulun perinteeseen siinä missä kuusen haku tai haudoilla käynti.
"Samaa tunnelmaa ei löydä marketeista, ja täältä saa kalat ja lihat taatusti tuoreina", Saara Kodis kiittelee.
Pitkät perinteet näkyvät myös myytävissä tuotteissa. Samat herkut pitävät pintansa vuodesta toiseen.
"Saunapalvikinkku on ikivanha suosikki, mutta poroa kysytään vuosi vuodelta yhä enemmän. Siivutettu kylmä- ja lämminsavuporo ovat porosuosikkeja, mutta meiltä myydään myös poropasteijoita. Kalkkunaakin kysytään jonkin verran, mutta se näyttää pysyvän suomalaisissa joulupöydissä sittenkin kinkun varjossa - tuotteena, jolla on takanaan loistava tulevaisuus", nauraa Hannu Kylmänen.
"Siikafile, lohifile, graavilohi ja siian mäti. Niin ja kasvatettua kalaahan sitä nykyään myydään. Mitähän sitä suomalaiset muuten söisivät ilman kasvattajia? Särkiä?", Kauko Koppelo heittää ja kiittää norjalaisia kalankasvattajia siitä, että he pitävät myös suomalaiset joulukalassa.
Mutta mitä kinkkuja työkseen kärräävä ja maistiaissiivuja välillä itsekin nappaava lihanmyyjä nostaa omaan joulupöytäänsä?
"Kinkkua tietenkin ja naapurikojusta haettua lipeäkalaa", Hannu Kylmänen paljastaa ja jatkaa kiireistä kaupantekoa.
"Entä rouvalle?"