Kirjoittaja on Kalevan taloustoimittaja.
Nykyään yritysjärjestelyjä tehdään taas vilkkaanpuoleisesti. Liikkeellä on niitä, jotka haluavat eroon jostakin ja niitä, jotka haluavat ostaa. Sopimusvalmistuksen kentässä tämä näkyi esimerkiksi Flextronicsin ja Microcellin kaupassa. Flextronics haluaa harpata suunnittelun puolelle elektroniikassa.
Alkuperäisillä elektroniikkatuotteiden valmistajilla ja kehittäjillä ei enää aina ole aikaa eikä halua suunnitella ja valmistaa kaikkia tuotteitaan itse. Homman voi antaa jonkin alihankkijayrityksen tehtäväksi. Sopimusvalmistajan arkipäivä on epävarmaa niin pienillä kuin suurillakin yrityksillä. Suuremmat pärjäävät kuitenkin paremmin kuin pienet, suurilla on varaa olla joustavia ja kärsiä ajoittaisia takaiskuja tilauskannassa.
Länsimaissa ja myös Suomessa globalisaatio näkyy siinäkin, että työpaikat vähenevät ja toisaalta suomalaisia yrityksiä myydään ulkomaille. Yleinen lausahdus on, että yrityksen toimintaa halutaan kehittää, ja siksi se pitää myydä. Tietenkin saman voisi sanoa niinkin, että yrityksen omistajat haluavat saada sijoitukselleen katetta, eli lisää rahaa.
Yleensä ottaen on tavallisen kansalaisen monesti vaikea nähdä kovinkaan paljon todellisia etuja siitä, jos jokin suomalainen yritys myydään ulkomaille. Palvelut eivät kovin monesti siinä yhteydessä halpene tai parane.
Toki suomalaiset yritykset ostavat yrityksiä myös ulkomailta, sitä ei sovi unohtaa. Ne myös vievät työtä muualle. Suomalaiset elektroniikkatehtaissa työskennelleet naiset ja vähemmistönä olleet miehetkin ovat viime aikoina menettäneet työpaikkojaan ja uhkaavat menettää niitä jatkossa lisää.
Se on sitten eri asia, miten työpaikat saataisiin pysymään Suomessa. Missä kohden on se kannattavuuden raja, jolloin tuotteiden teko Suomessa on kannattavaa?
Jos palkkakulut Kiinassa ovat kymmenesosa siitä, mitä Suomessa, niin ero on valtava. Kulujen pitää Suomessa pienentyä aika rutkasti ja toisaalta nousta Kiinassa selvästi, että ero kuroutuisi umpeen tai edes pienemmäksi. Eikä ole vielä näköpiirissä, että Kiinassa tai Venäjällä palkkatoiveet kasvaisivat liian korkeiksi.
Osaamisesta puhutaan paljon. Suomessa osataan, mutta osataan sitä muuallakin. Entisaikain ilmiö oli, että japanilaiset kävivät länsimaissa katsomassa, mitä täällä tehtiin, ja tekivät sitten kohta samantyylisiä laitteita itsekin. Japanilaiset ovat kuitenkin nykyään pudonneet kelkasta, tuotteiden kopiointi ja lievä soveltaminen ei enää riitä. Nyt maailmalla ostetaan muitta mutkitta tehtaita, insinöörejä ja työntekijöitä, pumpataan tietotaito irti ja siirretään se tarpeen vaatiessa halvalle puolelle maailmaa.
Globalisaation pysäyttäminen rajalle olisi vaikea urakka, jonka seuraukset voisivat olla haitallisia. Kun globaali kilpailu riehuu valtoimenaan, hyvät pelurit niittävät huonompia, ja syrjään jäävät alueet putoavat pelistä pois. Siinä jää helposti köyhäksi ja hiljaiseksi.