"Tämä kuvaa sitä, mikä Tornio oli ja mitä tämä paikka on", filosofian lisensiaatti Timo Ylimaunu sanoo lähes huomaamattoman kummun äärellä, kulttuuritoimiston pihan perällä ränsistyneen piharakennuksen kupeessa. Arkeologilla on vissi tunne siitä, että Granrothin holvattu kivikellari on toiminut ehkä kauppana 1600-luvulla tässä kaupungin vanhimman katulinjan, Rantakadun, varrella.
"Tornio ei ole muuta kuin mitä se on ollut ennenkin. Kaikki liittyy tavaran liikuttamiseen", Ylimaunu toteaa.
Kivenheiton päässä kivikellarilta rakennetaan suurta kauppakeskusta, massiivinen ostosparatiisi Ikea on heti kaupunginlahden takana. Keskiaikainen kauppapaikka on nousemassa uuteen kukoistukseen.
Historia on pitkä jatkumo, prosessi, jonka suuria linjoja Ylimaunu on jäljittänyt kaivamalla synnyinkaupunkinsa juuristoa. Pintaa syvemmällä on kaupungin kadotettu muisti, jota Torniossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana nostettu esiin niin sanotuilla pelastuskaivauksilla.
Rasite ja voimavara
Pelastuskaivauksiin on jouduttu, kun paine rakentaa on kasvanut vanhan Tornion tonteilla. Kaupunki ja Museovirasto ovat olleet napit vastakkain kaivauksien maksajasta. Kaupungin mielestä vastuu on valtiolla, muinaismuistolain mukaan lasku kaivauksista kuuluu rakennuttajalle. Torniossa on kymmeniä tontteja, joiden alla piilee historiallisia aarteita. Oulussa ei enää ole paljon säilyneitä alueita.
"Lievästi ilmaistuna kaupunkiarkeologia on ollut rasite pohjoisissa kaupungeissa. Tämän päivän Torniolle on leimallista päästä mahdollisimman nopeasti eroon vanhasta. Oulussa on sama juttu, sielläkin halutaan unohtaa menneisyys."
Ylimaunun mukaan Torniossa on sentään pystytty tekemään pelastuskaivauksia, kun Oulussa arkeologi on valvonut kuopan reunalla historian etuja.
Etelä- ja Keski-Euroopassa kaupungit ovat ylpeitä muististaan, miksi ei niin voitaisi olla täälläkin. Miksi Granrothin kivikellaria ei kaivettaisi esille, kunnostettaisi ja pantaisi nähtävyydeksi entisaikojen kaupankäynnistä, Ylimaunu kysyy.
"Tornio on äärimmäisen mielenkiintoinen paikka. Se oli 1700-luvun lopulla Euroopan pohjoisin kaupunki ja huomattavasti vauraampi kuin kolme kertaa suurempi Oulu, joka sekään ei ollut mikään köyhä paikka", Ylimaunu valistaa.
Vauraus alkoi kalasta
Vauraus liittyi kaupankäyntiin ja maakauppiaiden pitkälle jokivarteen ulottuvaan monopoliin. Vaurauden lähteet ovat keskiajalla katolisessa kirkossa, sen paastomääräyksissä, jotka panivat alulle kalanviennin. Keskiaikaisen kauppapaikan arvellaan olleen Suensaaressa, mutta tarkka sijainti on arvoitus. Nyt vaurautta takoo terästehdas ja sen ympärille versonneet kaupalliset palvelut.
Tornio kiinnostaa, sillä se kuuluu niihin maamme vajaan 30 kaupungin joukkoon, jossa on 1600- ja 1700-lukujen kaupunkikerroksia. Tuntuukin hämmästyttävältä, että Ylimaunu on ensimmäinen, joka väittelee suomalaisesta kaupunkiarkeologiasta. Väitöksessään rakennusten jäännöksiin keskittyneen Ylimaunun vanavedessä Torniosta on tekeillä kaksi muuta väitöskirjaa.
Ylimaunu harmittelee, että kaivauksia on voitu tehdä vain palasittain. Katkelmallisten tietojen pohjalta hän väittää, että aiemmin 1640-luvun alkuvuosiin ajoitettu Tornion vanhin asemakaavapiirros onkin noin vuodelta 1621, kaupungin perustamisvuodelta. Tällöin kyseessä olisi vanhin nykyistä suomalaista kaupunkia esittävä kaupunkikartta.
Filosofian lisensiaatti Timo Ylimaunu väittelee tänään perjantaina kaupunkiarkeologiasta. Väitöskirjan nimi on Aittakylästä kaupungiksi - arkeologinen tutkimus Tornion kaupungistumisesta 18. vuosisadan loppuun mennessä. Väitöstilaisuus on kello 12 alkaen Aineen taidemuseon auditoriossa Torniossa.