Kuluttajat ovat juuri tänä viikonloppuna erikoistarkkailun kohteena. Lapsoset kurkkivat, mitä vanhempien kauppakassista pilkistää ja kauppiaat laskevat kassakoneisiin kertyneitä euroja. Kuluva viikonloppu ratkaisee, miten joulukaupan käy ja milloin alennusmyynnit alkavat. Se on tässä vaiheessa jo selvää, että joulukauppa jää kauaksi 2000-luvun korkeasuhdanteen hulppeista ja raharikkaista vuosista.
Työttömyyden kasvu ja usein joulun alle ajoittuvat lomautus- ja yt-ilmoitukset pakottavat kuluttajat harkitsemaan rahan käyttöä poikkeuksellisen tarkkaan. Uudelle vuosikymmenelle mennään joka tapauksessa epävarman talouskurimuksen seurassa.
Epävarmoista ajoista huolimatta juuri joulukaupassa riehaannutaan ostamaan alkoholia, tietotekniikkaa, viihde-elektroniikkaa, puhelimia, koruja, kelloja ja kukkia tavallista enemmän. Koventuneet ajat merkitsevät kuitenkin sitä, että kalliit tuotteet ja myös kirjat saattavat jäädä hyllyyn. Säästäväisimmät siirtävät ostospäätöksiään alennussesonkiin. Tosin silloin ei ole varmaa, että saa haluamansa tuotteen.
Kaupan liiton tuore tutkimus kertoo, että 40 000 euron vuositulot ovat taso, joka ratkaisee kulutuskäyttäytymiseen. Yli 3 300 euroa kuukaudessa ansaitsevat eivät aio pihistellä jouluostoksissaan. Joulukauppaa ylläpitää siten hyvätuloinen työväen- ja keskiluokka. Esimerkiksi Oulussa tuon tuloluokan alle jäävistä lähes 40 prosenttia aikoo säästää jouluostoksissa tänä vuonna.
Ruokakaupassa lama ja taantuma eivät juuri tunnu. Oli kyseessä sitten lapsiperhe, palkansaaja, yrittäjä tai eläkeläinen, niin suosituin jouluostos ovat elintarvikkeet.
Valitettavasti joulu ei tule joka kotiin lahjojen kera iloisena ja riemukkaana. Ruokapuolikin voi olla vähän niin ja näin. Pienituloisia eli välittömästi köyhyysriskin omaavia suomalaisia on noin 700 000 eli liki 14 prosenttia väestöstä. Köyhien määrä rapistuvassa jälkiteollisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on kaksinkertaistunut 15 vuodessa.
Köyhiä ovat nimenomaan eläkeläiset ja lapsiperheet. Köyhäksi määrittyy ihminen, jonka tulot ovat noin 13 000 euroa vuodessa eli hieman yli 1 000 euroa kuukaudessa. Kalevan lukijan sivulla köyhät eläkeläiset ovat kertoneet tämän tuloluokan nälästä.
Huolestuttavaa polarisoituvassa kehityksessä on se, että lapsiköyhyys on kivunnut korkeammalle kuin 1970-luvulla. Tämä kertoo siitä, että osa nuorista aikuisista, joilla on lapsia, tulee vain vaivoin toimeen. Jokin aika sitten kerrottiinkin, että monet vanhemmat auttavat taloudellisesti aikuisia lapsiaan.
Historiallista on se, että nykynuoret eivät tuloissa välttämättä päihitä vanhempiaan. Hyvinvointiyhteiskunnan kultakaudella kehitys kulki toisinpäin, ja vanhemmat saattoivat toivoa, että lapsilla toimeentulo on parempaa kuin heillä. Näin ei kuitenkaan enää näyttäisi olevan.
Köyhyyden arkipäiväistymisestä kertovat myös hyväntekeväisyysjärjestöjen ruokakassit, joita Oulussakin saa viikoittain satoja ihmisiä. Viimeksi Adventtikirkolla järjestetyssä avustustapahtumassa ruoka-apua jonotti ihmisiä satoja metriä pitkässä jonossa.
Ainoa ilahduttava puoli asiassa on se, että tavallisten kansalaisten avustushalu on pysynyt korkeana. Parasta avustuspolitiikkaa ja köyhyyden torjuntaa on kuitenkin työnteko. Vain sen kautta saadaan pysyvä pohja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten jalkojen alle. Siinä ratkaisevassa asemassa ovat päättäjät eli juuri pitkän joululomansa aloittaneet kansanedustajat.
mirja.niemitalo@kaleva.fi