"Voin jo yli kolmen vuosikymmenen kokemuksesta sanoa, että onnistuessakaan ei kaunokirjailijan elämä ole ruusujen päällä rimppomista. Yksinäisen ihmisen yksinäistä kamppailua epäuskoa ja tästä ei tule perkelettä -tuntojen kanssa."
Näin kirjoitti Kalle Päätalo huhtikuussa 1992 toiselle syntyperäiselle taivalkoskelaiselle, Veli Käsmälle.
Suureksi Päätalo-faniksi edelleen tunnustautuva Käsmä oli lähestynyt idoliaan kirjeellä ja hakenut mestarilta rohkaisua omalle kirjoittamisharrastukselleen.
Päätalo paitsi varoitteli myös kannusti Käsmää kirjoittamaan ja kehui juttunäytteitä. Mieltä lämmitti myös se, että kun Käsmä tapasi vuosia myöhemmin suosikkinsa, Päätalo muisti ihailijansa.
"Sain kunnian tavata henkilökohtaisesti Päätalon. Se tapahtui hänen viimeisenä elinkesänään vuonna 2000 Pyynikin kesäteatterissa, jossa oli tekopitäjäni suuren miehen elämään perustuvan Pohjalta ponnistaen -näytelmän ensi-ilta. Kun menin juttelemaan hänen kanssaan, hän muisti minulle lähettämäni kirjeen", nykyään Oulussa asuva Käsmä kertoo.
Sinnikkäästi
"herra-ammattiin"
Käsmää ja Päätaloa yhdistää taivalkoskelaisuus, kirjoittaminen ja myös se, ettei kumpikaan pystynyt perheasioiden vuoksi käymään keskikoulua - lukiosta puhumattakaan.
Se ei estänyt myöhempiä opiskeluita, ja kuinka ollakaan molemmat miehet opiskelivat aikuisina itselleen "herra-ammatit": Päätalo valmistui rakennusmestariksi ja Käsmä kulki teknikon ja insinöörikoulutuksen kautta diplomi-insinööriksi.
"Minä jouduin vanhimpana poikana isännän virkaan jo 13-vuotiaana. Kun tulin kaksikymppisenä armeijan jälkeen takaisin kotitilalle, niin äiti tuumasi silloin, että nyt aletaan tehdä uusia laidunmaita. Laidunmaat jäivät tekemättä, kun yhtenä päivänä puusta tippuivat märät tykkylumet selkään. Silloin totesin, että nyt nämä hommat saavat jäädä."
Päätalo ja Käsmä haaveilivat molemmat nuorena kirjailijan urasta.
Päätalo saattoi jäädä rakennusmestarin hommista vapaaksi kirjailijaksi 1960-luvun alussa, kun kirjat alkoivat löytää yhä enemmän lukijoita.
Käsmäkin osti ensimmäisen kirjoituskoneensa 21-vuotiaana, mutta kirjailijuudesta ei tullut hänelle ammattia vaan intohimoinen harrastus.
"Aikaa tosin vierähti, ennen kuin ensimmäinen omakustanteeni ilmestyi."
Möllärimestariksi haluavia riittää
Käsmä aloitti oman Taivalkoskelle sijoittuvan Kostonjoki-sarjansa vasta Päätalon kuoleman jälkeen. 470-sivuinen sukutarina Kuohuja kohti ilmestyi vuonna 2004 ja sai Päätaloinstituutin Möllärimestari-kilpailun romaanisarjassa kolmannen sijan.
Sen jälkeen Käsmä on opiskellut kirjoittamista Oulu-opiston ja Oriveden opiston kirjoittajakursseilla ja kirjoittanut kaiken muun lisäksi Salakaato-romaanin ja Kolmen tiiman pysäkki -novellikokoelman.
"Sisäinen palo, vaikka se kliseeltä kuulostaa", Käsmä selittää tarvettaan kirjoittaa, julkaista omakustanteina tekstejään ja kaupata niitä ympäri Suomea.
Eikä Päätalon esimerkin innoittama Käsmä ole ainoa. Esimerkiksi viime vuonna Päätalo-instituutin järjestämään Möllärimestari-omakustannekilpailuun osallistui ennätysmäiset 109 teosta ja uusi kilpailukierros on taas käynnissä.
"Enköhän minäkin ole taas mukana", Veli Käsmä lupaa.