Laitilalaisen kananmunantuottajan Timo Kauniston asettuminen keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi varmistaa sen, että tässä kamppailussa vielä kipinät sinkoilevat ja ärräpäät lentävät. Kaunisto tuli nimittäin heti kättelyssä vaatineeksi puolueensa koko johdon vaihtamista. Muussa tapauksessa vaalirahakohu leijuu keskustan ympärillä kuin kärpäsparvi.
Ja painoipa Kaunisto peukalollaan puolueen todella kipeään kohtaan: puoluesihteeri Jarmo Korhoseen. Myös hänen olisi aika mennä.
Tässä on myös Kauniston kampanjan suurin yksittäinen riski. Suurelle osalla keskustan kenttäväkeä Korhonen on sankari, ainoa mies maailmassa, joka uskaltaa lätkiä etelän ilkeämielistä mediaa. Niitäkin ääniä on, tosin ainakin julkisesti aika vähän, joiden mukaan Korhonen on muuttanut puolueen pelkäksi osto- ja myyntiliikkeeksi ja jättänyt toteuttamatta melkein jokaisen antamansa lupauksen.
Kaunisto pelaa kovaa peliä. Ensimmäisen kauden kansanedustajana hänen mahdollisuutensa puolueen johtoon ovat vähäiset. Hanke voi onnistua vain siten, että kenttäväki ostaa hänen ajatuksensa perinpohjaisesta muuttumisesta johtohenkilöitä myöten. Kun puoluekokous tunnetusti on varsin konservatiivinen, jopa Kauniston tasoisella sanankäyttäjällä on täysi työ käännyttää enemmistö taakseen.
Varmaa on sekin, ettei Korhonen odottele tumput suorina syrjäyttämistään. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin kehotus reiluun ja siistiin puheenjohtajakisaan unohtunee pikaisesti.
Uudistumista keskusta varmasti tarvitsee. Pääpuolueiden muuttuminen on tapahtunut ovelasti vaiheittain. Kokoomus on uusinut kasvojaan ja politiikkaansa, demarit ovat uusineet kasvojaan mutta eivät politiikkaansa ja keskusta on jättänyt uusimatta sekä kasvonsa että politiikkansa. Demarit ovat jopa ottaneet aatteellista takapakkia ryhtyessään vahvan presidentin kannattajiksi, vaikka puolue on kautta aikain liputtanut epäröimättä parlamentarismin vahvistamisen puolesta.
Kuka tahansa keskustan puheenjohtajaksi lopulta nousee, hänen pitäisi vihdoin hyväksyä se tosiasia, että pysyäkseen pääministeripuolueena keskustan täytyy siirtää politiikkansa painopistettä kaupunkeihin ja kaupunkilaisuuteen.
Siirtymisessä on vaarana aatteellinen lähentyminen kokoomukseen, mistä taas aiheutuu pakoa erityisesti perussuomalaisiin. Keskusta on joka tapauksessa pohjimmiltaan porvarillinen puolue. Kaunisto voisi aloittaa kampanjansa sen julkisesta tunnustamisesta.