Koirien rodunjalostukseen ei niin vihkiytynyt koiraharrastaja voi mennä helposti vipuun tutustuessaan rotujärjestöjen laatimiin kuvauksiin koiraroduista.
Erityisesti voi mennä harhaan siitä, mitä rodun terveydentilasta sanotaan. Eipä löydy monta rotua, josta rotujärjestön verkkosivuilla ei kerrottaisi, että rotu on suhteellisen terve.
Englanninbulldoggia rodun harrastajat sentään nimittävät vain maailman hienoimmaksi koiraroduksi, mutta eivät väitä sen olevan edes suhteellisen terve. Se olisikin todella paksua, sillä rotua pidetään koko koiramaailman mittakaavassa hyvin sairaana.
Rotu on sairas siksi, että se on jalostettu pilalle suosimalla koirasukupolvesta toiseen äärimmäisiä ulkonäköpiirteitä. Raskasrakenteisesta koirasta on tullut niin jykevä ja lyhytkuonoinen, että sillä on vakavia hengitysvaikeuksia, moni uros ei pysty astumaan narttua ilman että ihminen avustaa ja alle kolmannes rodun nartuista pystyy synnyttämään ongelmitta isopäisiä ja -rintakehäisiä pentuja.
Kaikesta tästä huolimatta rotujärjestö ei rodun terveyttä kuvatessaan kerro suoraan, että kysymyksessä on rotu, joka on rakenteeltaan erittäin sairas.
Cavalier kingcharlesinspanielilla on niin monia perinnöllisiä sairauksia, että jotkut perinnöllisyystutkijat ovat esittäneet rodun kasvattamisen lopettamista. Joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet rodun koirista sairastaa syringomyelia, jossa koiran pikkuaivot eivät mahdu rodulle jalostettuun kalloon, vaan työntyvät kohti selkäydintä ja aiheuttavat koiralle ankaraa kipua.
Tämänkään rodun terveystiedoissa ei sanota selkokielellä, että se on vakavasti sairas rotu.
Perinnölliset sairaudet kyllä käyvät ilmi rotujärjestöjen teksteistä, erityisesti kannattaa kaivaa esiin jalostuksen tavoiteohjelma. Koiranhankintaa suunnittelevan on syytä lukea se huolella, eikä siirtyä pelkkään silmäilyyn sen jälkeen, kun on löytänyt huojentavan lauseen ”rotu on suhteellisen terve”.
Vaikka rotujen terveydestä kerrottaessa viestistä puuttuu usein suoruus, rotujärjestöissä ja Suomen Kennelliitossa tehdään silti hyvää työtä koirien terveyden edistämiseksi. Suomen Kennelliiton jalostusstrategia on edistyksellinen ja antaa hyviä työkaluja rotujen tervehdyttämiseen.
Perimmäinen ongelma koiraroduilla on usein kapea geenipooli, jossa perinnölliset sairaudet alkavat helposti rehottaa. Geenipoolia kaventaa entisestään tarkkaan määriteltyjen ulkoisten ominaisuuksien suosiminen rodunjalostuksessa.
Geenipoolin laajentamiseen risteytyksillä on jo ryhdytty pinserien ja kromfohrländereiden kohdalla.
Yhtään sellaista hanketta ei ole vielä tiedossa, jossa vakavista rakenteellisista ongelmista kärsivää rotua tervehdytettäisiin risteytyksillä.
Suomen Kennelliitto saa vielä tehdä kovasti töitä lisätäkseen koiraharrastajien ymmärrystä terveysongelmien ratkaisemisesta. Näyttelytoiminnassa pikkutarkat ulkonäköihanteet elävät ja voivat hyvin siitä huolimatta, että virallisesti Suomen Kennelliitto korostaa, että arvioinneissa tulisi luopua ylikorostuneista rotupiirteistä.
Tiukimmat koirien rodunjalostuksen kriitikot olisivat valmiita hylkäämään rotukoirat ja siirtymään luomusti lisääntyviin sekarotuisiin. Paluusta menneisyyteen ei taida olla ratkaisuksi, sillä nykykoiralta vaaditaan paljon enemmän kuin siltä vapaana juoksennelleelta piskiltä, joka oli aina terve kuin pukki, vaikka eli ruuanjätteillä, eikä ollut eläinlääkäriä nähnytkään.
Nykykoiran pitää sopeutua kaupunkiin ja perheensä harrastuksiin. Siksi pitää tietää mahdollisimman tarkkaan, millainen otus pennusta on kasvamassa. Meidän on vain hyväksyttävä se, että ihmisen paras ystävä on jalostuseläin ja tehtävä parhaamme, että sitä jalostavat tietävät mitä tekevät.