Oulu Pieniä kujia, matalia kaksi- ja kolmikerroksisia kerrostaloja ja pienkerrostaloja. Värikkääksi maalattua puuta ja keskellä nuorten lehtipuiden reunustama Puulinnankatu. Pieni vehreä kuja katoaa talojen väliin. Yliopiston lähistöllä sijaitseva Puu-Linnanmaa eroaa aika lailla tyypillisestä betonilähiöstä.
Vuonna 2003 valmistunut, noin 300 asuntoa kattava puukerrostalojen alue ei ole kuitenkaan enää täysin kunnossa. Osassa kerrostaloista maali on jo päässyt rapisemaan pahan näköisesti.
Mutta ei sentään kaikkialla. Osa Puupalkinnolla palkitun puukaupungin taloista on edelleen palkintokunnossa. Toisaalla seiniin suditaan parhaillaan uutta maalia. Ida Malilan kotitalo ja koko taloyhtiö on tänä kesänä saanut uutta maalipintaa vanhan ja rapistuneen tilalle.
"Ennen maalaamista seinät olivat ihan selkeästi kuluneet. Puupinta näkyi paikoin. Varsinkin kun seinät pestiin ennen maalaamista, niin maahan valui hiekanväristä vettä", Malila naurahtaa.
"Toisella puolella tietä rakennukset ovat vielä kuluneemmat kuin meillä aikaisemmin."
Nyt pihan talot ovat kuitenkin taas edustuskunnossa. Ida Malila kertoo viihtyvänsä alueella hyvin miehensä Mikael Malilan ja kolmen nuoren lapsensa kanssa.
"Siinä on joku viehätys, kun on lapsuuden puutalossa viettänyt", Malila miettii. Myöskään kosteusvaurioista talossa ei ole tarvinnut kärsiä.
Asuinalueen ideanikkari, professori Jouni Koiso-Kanttila kertoo, että puiset julkisivut vaativat useammin huoltoa kuin muista materiaaleista tehdyt seinät. Tämä näkyy nyt myös Puu-Linnanmaalla.
"Kiinteistön omistajan pitää tiedostaa tämä ja varautua siihen, että julkisivu pidetään kunnossa."
Alun perin Puu-Linnanmaa oli koerakennushanke, jonka aloitti vuonna 1997 Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston Puustudio. Se oli valmistuessaan Euroopan laajin nykyaikainen puurakennuskohde ja samalla Suomen ensimmäinen moderni puukaupunkialue. Asuinalueena se on edelleen suosittu, ja asukkaat viihtyvät siellä hyvin.
"Myynnissä olevat talot menevät nopeasti kaupaksi, hintataso on pysynyt hyvänä ja vuokrakortteleihin jonotetaan. Ainoa, mitä asukkaatkin ovat moittineet, on että taloja pitäisi pitää kunnossa", Koiso-Kanttila kertoo.
Kehuja tulee Malilan lisäksi tietotekniikkaa opiskelevalta Juho Kainulta, joka on viihtynyt Puu-Linnanmaalla soluasunnossa jo viisi vuotta.
"Ympäristönä tämä on viihtyisä. En haluaisi asua keskustassa, on mukava, kun näkee puitakin välillä. Olen ollut myös hirveän tyytyväinen omaan talooni", Kainu kehuu.
Malila ja Kainu pitävät Puu-Linnanmaata melko rauhallisena asuinalueena. Vaikka puutaloissa naapureiden äänet kuuluvat helposti ja opiskelijat saattavat juhlia, yöunia ei ole tarvinnut menettää.
Se on helppo uskoa, sillä pilvisenä hellepäivänä idyllinen kaupunkialue on melkein kuin aavekaupunki. Sisäpihoilta ja avoimista ikkunoista kuuluu lasten ääniä, mutta kadut ovat autiot. Ohi ajaa vain pari satunnaista pyöräilijää.
Puulinnankadun alkupäätä hallitsee harmaa kosmisen säteilyn mittausasema, jonka kolmiomainen katto kohoaa kohti pilvistä taivasta. Puuidylli piilottaa alueen lähes 500 asukasta tehokkaasti.