Suomen terveydenhoitolaissa ei ole mainintaa saattohoidosta, eikä sitä ihan pian sinne taida tullakaan. Toistaiseksi sosiaali- ja terveysministeriössä on vasta selvitetty sairaaloiden saattohoitosuunnitelmia ja mietitty hoitosuosituksia. Raportti asiasta ilmestyy näinä päivinä peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) pöydälle.
Raportin tekijä on pääsihteeri Aira Pihlainen valtakunnallisesta sosiaali- ja terveysalan eettisestä neuvottelukunnasta. Hänen mukaansa suurista kaupungeista kolmella neljästä on saattohoitosuunnitelma laadittuna. Ne ovat kuitenkin kovin eritasoisia. Pihlaisen sanoin ”painotukset vaihtelevat”. Vain harvassa suunnitelmassa on huomioitu saattohoidon eri osa-alueet.
Suunnitelmista näkyy, että sairaalahenkilöstön koulutusta saattohoitoon pidetään tärkeänä, mutta käytännössä sitä ei juuri järjestetä. Kuolevan potilaan yksityiskohtainen saattohoitosuunnitelmakin löytyy vain muutamasta paperista.
– Selvää on, että meillä on kuolevien hoidossa vielä paljon parannettavaa niin terveysalan peruskoulutuksessa kuin tiedon jakamisessa omaisille. Itsestään selvää on, että kuolevan on saatava ihmisarvoinen kohtelu asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta, sanoo Pihlainen.