Siitä on nyt yksitoista vuotta aikaa, kun Virpi Kuitunen päätti, että hänestä tulee jonain päivänä maailman paras naishiihtäjä. Paikka oli Tikkakoski ja asiaa tivasi valmennusyhteistyöhön Kuitusen kanssa ryhtynyt Jarmo Riski.
"Muistan sen oikeasti todella hyvin. Silloin sanoin sen ensimmäistä kertaa ääneen sillä tavalla, että olen todella tarkoittanut sitä", edellistalven hiihtokuningatar hymyilee.
Kuitunen oli tuolloin parikymppinen nuori nainen Kangasniemeltä, joka oli voittanut aikaisemmin Hopeasompakisoja ja ollut mitaleilla nuorten SM-kisoissa. Hyvä hiihtäjä, mutta mistään superlupauksesta ei puhuttu.
"Tekeminen oli ollut sitä, että olin vain olevinani urheilija, mutta en ollut asettanut selkeitä tavoitteita. Kun Jarmo tuli mukaan, niin tekeminen alkoi oikeasti."
Kestävyysurheilussa maailman ykköseksi ei nousta hetkessä ja myös Kuitunen on kulkenut pitkän tien. Vaikka Kuitusella oli jo ennen kautta 2006-07 MM-kulta ja -hopea sekä olympiapronssi, niin vasta edellistalvi teki suomalaisesta lopullisesti maailman parhaan.
Hiihtäjä täytti toukokuussa 31 vuotta.
"Jos vuonna 1996 olisi asettanut pelkästään tavoitteeksi, että haluan olla maailman paras, niin matka olisi ollut ihan liian pitkä. Into olisi kuollut, jos Jarmo ei olisi osannut tehdä jokaiselle kaudelle sopivia tavoitteita. Luottamus omiin mahdollisuuksiin rakentui pikkuhiljaa", Kuitunen näkee.
Kahden vuoden kilpailukielto Lahden MM-kisojen jälkimainingeissa ei saanut Kuitusta murskaamaan unelmiaan.
"Tiesin itse asioiden todellisen tilanteen. Usko siihen, että pystyn olemaan toistekin maailman paras, nousi vahvana. Tietenkin ensimmäisissä kisoissa näkyi se, että en ollut kilpaillut kahteen vuoteen."
Kai maailman parhaana oleminen hieman hivelee itsetuntoa?
"Tottakai se on hieno tunne. Eniten se lämmittää siksi, että olen ollut monta vuotta hyvässä kunnossa, mutta en ole ikinä päässyt tekemään sellaista kautta kuin nyt."
Kahdenlaisia
tunteita
Se kausi todellakin hipoi yhden hiihtäjän kohdalla lähes täydellistä. Kuitunen voitti Sapporon MM-kisoissa kolme kultaa ja yhden pronssin. Maailmancupin yhteiskilpailussa hän oli ylivoimainen ja sai nimensä historiaan Tour de Skin ensimmäisenä mestarina.
"Siellä oli sellaisiakin kisoja, joiden voittaminen tuntui fyysisesti tavattoman helpolta. Vasta nyt pääsin maistamaan sitä, että kaikki toimii. Hienoa, että ensimmäinen täydellisesti onnistunut kausi antoi mahdollisuuden arvokisamitaleihin."
Kuitusen MM-kisareissu huipentui 30 kilometrin kultamitaliin. Maaliskuun 3. päivänä suomalaiset saivat nähdä palkintopallilla kyynelehtivän hiihtäjättären.
"Sapporossa kaikki purkautui viimeisen matkan jälkeen. Se oli urani hienoin hetki", Kuitunen myöntää.
Vuotta aikaisemmin Kuitusen ensimmäiset olympialaiset päättyivät vastaavan matkan keskeyttämiseen. Sairastelu ratkaisevalla hetkellä pilasi olympiaunelman, vaikka espoolainen sai parisprintissä pronssia Aino-Kaisa Saarisen kanssa.
Parisprintin jälkeen Pragelatossa ilosta kyynelehti Saarinen, mutta Kuitusella ei ollut edes hymy herkässä. Hiihtämisen tunne oli hukassa.
"Mitali ei ollut pettymys. Olin vain tosi pettynyt omaan hiihtämiseeni. Se oli jo toinen vuosi peräkkäin, kun minulla oli mieletön tunne ennen kisoja - ettei vauhdilla ole mitään rajaa. Kun sairastuu, niin tunne häviää täydellisesti. On valtava pettymys hiihtää, kun ei pysty parhaimpaansa."
Lumi ei ole
pelkkä työmaa
Jos hiihto antaa, se myös ottaa. Menestyskaudellaan Kuitunen oli kotoaan poissa 221 päivää. Lokakuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana hiihtäjätär ehti olla kotona Espoossa vain 33 päivää.
Tuollaisessa tilanteessa on parempi pitää työstänsä - eli hiihtämisestä - ja myös lumesta.
"Tykkään todella lumesta. Minusta luminen maisema on yksi kauneimmista maisemista. Toivottavasti se ei ihan katoa maailmasta, että sitä näkisi muuallakin kuin ladulla."
Miten käy hiihtäjältä lumityöt?
"Tykkään niistäkin. Ehkä se tosin johtuu siitä, etten ehdi niitä usein tekemään", Kuitunen naureskelee.
Kangasniemellä lumi oli talvista arkipäivää vuonna 1980, kun Virpi Kuitunen sai nelivuotiaana ensimmäiset suksensa joululahjaksi.
"Olisin halunnut heti mennä kokeilemaan niitä, mutta minua ei ole päästetty jouluaattona ulos."
Joulupäivänä, torstaina 25.12.1980, tyttö sai lähteä opettelemaan hiihtämistä.
Lienee oppinut jo?