Pikkuleijonien maailmanmestaruus on kaunis tarina siitä, kuinka tuntemattomista suuruuksista kasvoi kahden viikon aikana oikea joukkue, ja pelaajista kuoriutui tunnettuja suuruksia.
Vaikka Pikkuleijonien tukipilareiksi nousivat omilla erikoisalueillaan, maalivahti Juuse Saros, kansallissankariksi noussut Rasmus Ristolainen sekä hyökkääjät Saku Mäenalanen ja Teuvo Teräväinen, kysymys on ennen kaikkea Joukkueesta isolla J:llä.
Mestaruus on monelle pelaajille ponnahduslauta vaikka mihin. Jos rahkeissa on riittävän määrä kunnianhimoa, asennetta ja ennen kaikkea henkistä kovuutta, portti voi aueta aina NHL:ään saakka.
MM-kullalla on suuri merkitys koko suomalaiselle juniorivalmennukselle, joka voi nyt katsoa eteenpäin pää pystyssä. Asioita on tehty oikein monella eri paikkakunnalla ympäri Suomea. Ryöstöretki Ruotsista tuo täyttymyksellisen tunteen.
Mestaruus on aina ennen kaikkea pelaajien voittama, mutta taustavoimia ei saa koskaan unohtaa. Päävalmentaja Karri Kivi on viimeistään nyt jättänyt pysyvän puumerkkinsä huippuvalmentajien harvassa joukossa. Apuvalmentaja Mikko Haapakoskelle maailmanmestaruus on toinen. Sen ensimmäisen hän voitti Kärppien pelaajana vuonna 1987. Toisena apuvalmentajana toimi Petri Karjalainen, jonka juuret ovat niin ikään Oulussa.
Kun pelaajat palaavat juhlahumustaan arkeen, se voi tapahtua jo keskiviikkona, jolloin pelataan täysi kierros niin Liigassa kuin Mestiksessä.
Kärppien pelaajista Saku Mäenalanen ja Ville Pokka saavat kukkapuskansa Raksilan Areenalla, kun Kärpät kohtaa Lukon. Ville Leskinen taitaa silloin olla jo lainassa Joensuussa, missä hänen joukkueensa Peliitat ja isäntäjoukkue Jokipojat taistelevat Mestiksen sarjapisteistä.