Helsinkiläinen Riitta Tuominen alkoi pohtia mielikuvia kuolemasta järjestäessään äitinsä hautajaisia kolme vuotta sitten.
-- Hautaustoimistosta saamani tuotteet olivat rumasti sanoen kuin 1970-luvun betoniarkkitehtuuria. Surun saartamana ihminen ei vain osaa eikä jaksa vaatia enempää.
-- Minulle syntyi sisäinen pakko näyttää, että kuoleman voi nähdä toisenlaisinkin silmin. Ei sitä tietenkään viihdyttävän kivaksi tai amerikkalaisen silotelluksi saa, mutta kauneutta siihen täytyy mahtua, hän pohtii.
Pari vuotta sitten hän jätti taakseen työtehtävät kongressinjärjestäjänä ja perusti oman hautaustoimiston. Esteetikoksi tunnustautuva Tuominen otti taiteilijoita mukaan tekemään käsin arkkuja ja uurnia. Hän ei myöskään halua pukeutua mustiin tai vaieta hankalista aiheista.
-- Jotkut asiakkaani ovat sanoneet, että hautaustoimistoon astuminen tuntui hautajaisten järjestämisessä kaikkein pelottavimmalta. Miksi sen pitää olla niin karmiva kokemus?
-- Hautaustoimistossa harvoin näytetään suuria tunteita. Inhimillisyyden, pehmeyden ja herkkyyden avulla surustakin voi kuitenkin saada kestettävämpää, Tuominen vakuuttaa.
Tuominen on sitä mieltä, että kauneus hoitaa ihmistä. Esteettisestä herkkyydestä on apua myös kuoleman käsittelemisessä omassa arjessa.
-- Tämä on niitä harvoja aloja, jolla ikä on etu ja tällainen viisikymppinen nainen on parhaimmillaan. Vielä kolmikymppisenä en tätä olisi pystynyt tekemään, urhea yrittäjä tuumaa.