Kau­ko­vai­nios­ta näh­tä­vyys?

Oulu Vanhojen talojen arvo on useimmiten maallikoillekin ilmeinen, jo niiden harvinaisuuden takia.


Oulu
Vanhojen talojen arvo on useimmiten maallikoillekin ilmeinen, jo niiden harvinaisuuden takia. Tilanne on toinen, kun puhutaan sodanjälkeisistä vuosikymmenistä. Mitkä kymmenistä ellei sadoista 1970-luvun taloista ansaitsevat erityisen kunnioituksemme ja huolenpitomme?

Arvorakennusten luetteloissa on tavallisesti mukana vanhoja, ennen 1940-lukua rakennettuja taloja, toteaa Oulun kaupungin rakennussuojeluarkkitehti Helena Hirviniemi. Yleiskaavatyön yhteydessä on kuitenkin tutkittu ja listattu arvokkaita uudempiakin alueita ja mainittu näihin sisältyviä yksittäisiä kohteita.

1950-luvun kerrostalot ovat Hirviniemen sydäntä lähellä. Tuomiokirkon itäpuoliset korttelit ja Karjasillan Suvantokadun varsi ovat Oulun ominta kaupunkimaisemaa.

Yksinkertaisia rakennuksia tulisi korjata pidättyväisesti. Esimerkiksi sinällään tarpeelliset hissiremontit ovat usein uhkatekijöitä. Hissin maksajiksi kun usein mielitään ullakkoasuntoja, joiden ikkunat nousevat helposti kattomaisemassa häiritseviksi.

1950-luvun talojen suojelupyrkimykset saavat helpommin ymmärrystä kuin uudempien kohteiden. Aarne Ervin Kirkkokadun ja Pakkahuoneenkadun kulmaan piirtämän KOP:in talon paikalta purettiin oululaisten kaipauksella muistelema kivitalo - eikö olisi vain reilua, että öykkäritalo saisi maistaa omaa lääkettään?

"KOP:in talo on omassa lajissaan hieno, edistyksellinen rakennus", Hirviniemi puolustaa. "Tärkeätä on ymmärtää, mitä on tavoiteltu, ja antaa tunnustusta, jos tässä on onnistuttu."

Monumentaalikeskus ei toteutunut suunnitellussa laajuudessaan, mutta Hirviniemen mielestä rakennusryhmä on keskeneräisenäkin arvokas. "Voi kunnioittaa sitä, mikä on toteutunut."



Autenttisuus arvokasta


Hirviniemi pitää myös Suomen Pankin rakennusta Franzenin puistomiljöössä säilyttämisen arvoisena kohteena. "Harvoin huomataan, että koko aukio on rakentunut pitkän ajan kuluessa, kaikki rakennukset edustavat eri aikakausia."

Kaukovainio on edustava esimerkki metsälähiöstä: alueella on paljon erilaista, aikakaudelle tyypillistä rakentamista: tornitaloja, matalia kerrostaloja, rivitaloja, ostoskeskus...

Helena Hirviniemen mukaan uudehkon rakennuksen historiallista arvoa voi puntaroida sen autenttisuuden perusteella. "Arvokas kohde on säilyttänyt oleelliset ominaispiirteensä mahdollisista muutoksista huolimatta", Hirviniemi suomentaa.

Moderneissa rakennuksissa ikkunat, ovet, pintamateriaalit ja muut sinällään vähäisetkin yksityiskohdat ovat tärkeitä. "Usein tehdään aivan hyvää tarkoittavia muutoksia, jotka kuitenkin vähentävät rakennuksen historiallista arvoa."

Ajatus havainnollistuu, kun ajatellaan museoautoja. Vanhaan kuplaan voisi vaihtaa uudet istuimet, mutta auton arvo ei välttämättä nouse, vaikka penkit olisivat kuinkakin mukavia. Kun punatiilitalon lakatut ikkunanpuitteet korvataan valkoisilla alumiini-ikkunoilla, poistuu veto mutta henki karkaa.

"Monet rakennusosat ovat aikanaan olleet sarjatuotannossa, mutta uusimisajankohtana niitä ei enää ole myynnissä. Yksittäiskappaleina teettäminen on kallista, siksi vanhoja ovenpainikkeita ja muita yksittäisiä osia kannattaisi korjaustöissä pistää talteen."

Osittain ongelmia on myös korjaajien ammattitaidossa ja asenteissa.

"Moni alalle kouluttautuva on saanut sytykkeen vanhoista rakennuksista, eivätkä kaikki heistä välttämättä ole edes kiinnostuneita uudemman rakennuskannan ongelmista", on Hirviniemi huomannut.

Helena Hirviniemi kaipaa oululaiseen rakennussuojelukeskusteluun myös paikallista väriä. Kriteerien ei tarvitse olla samoja koko maassa.

Paikallisesti merkittäviä ovat esimerkiksi Hallituskadun varsi ja Klubitalo sekä Nallikarin vanha kahvila. Asuntoalueista Kaukovainion ohella uusiksi listatulokkaiksi Hirviniemi ennakoi Maikkulaa.

"Arvottamisen perusteista on keskusteltava, tutkimus voi tuoda tietoa mielipiteen muodostamisen pohjaksi."

"Jonkin ajan kuluttua joudutaan miettimään, miten restauroidaan Oulun koulun arkkitehtuuria", Hirviniemi hoksauttaa.


Modernin suojelu - paradoksi vai todellinen tarve? Helena Hirviniemen aiheena Oulun arvokkaat sodanjälkeiset alueet tänään torstaina kello 14 Pohjois-Pohjanmaan museossa Ainolassa.

Ilmoita asiavirheestä