Virtuaalinen karttaohjelma Google Earth toi pari vuotta sitten satelliitti- ja ilmakuvat kotitietokoneille kaikkien halukkaiden hämmästeltäväksi. Maantieteilijöille ohjelma ei kuitenkaan tarjonnut uutuusarvoa, satelliittikuvien katselu oli heille jo arkista työtä.
"Satelliittikuvien käyttö tutkimuksessa on yleistynyt hirveästi", kertovat tutkijat Henna Suutari ja Satu Räsänen Oulun yliopiston maantieteen laitokselta. Satelliittikuvien tulkinta on sisältynyt jo vuosien ajan maantieteen laitoksen syventäviin opintoihin, ja kaukokartoitustekniikkaa käyttävät laitoksella useat tutkijat.
Myös satelliittiaineistojen saatavuus on parantunut huomattavasti. Aiemmin satelliittikuvia joutui ostamaan kovalla rahalla, mutta nyt niitä voi ladata ilmaiseksi monilta internetsivuilta.
Osin satelliittikuviin perustuva Corine-aineisto, joka on EU:n rahoittama, on myös yleisesti saatavilla. "Sen voi kuka tahansa ladata itselleen suoraan internetistä", Suutari opastaa.
Mitä satelliittikuvien avulla sitten voi tutkia? Rajana on vain mielikuvitus ja aika, erilaisia kuvia alkaa olla enemmän kuin tutkijat ehtivät hyödyntää. "Voi tutkia vaikka vesikasvillisuuden lisääntymistä ja sitä kautta järvien rehevöitymistä tai muutoksia metsänrajan sijainnissa", Räsänen ja Suutari havainnollistavat.
Satelliittikuvista voi analysoida muun muassa puuston pituutta ja peitteisyyttä, puulajisuhteita, kasvillisuustyyppiä ja kasvillisuuden peittävyyttä.
Esimerkiksi Landsat 7 ETM -satelliittikeilaimen erotuskyky maastossa on 30 metriä kertaa 30 metriä. Erilaisten kasvillisuustyyppien erottelemiseen tämä tarkkuus on aivan riittävä. "Tarkimmat aineistot ovat neliömetrin luokkaa", Suutari lisää.
"Kuvista voi myös tunnistaa pinnanmuotoja, kuten harjuja, drumliineja ja lentohiekkakinoksia", Räsänen luettelee.
Suutari tutkii metsänrajan sijaintia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Satelliittikuvista voi tarkastella helposti metsänrajoja niin Kanadassa kuin Siperiassakin.
Monelle tutuin sovellus ovat sade- ja pilvialueiden etenemistä kuvaavat nettisivut, joista Oulun seudullakin voi tarkistaa lähituntien sateet.
Rajoituksiakin toki on. Pilvisyys estää usein kuvaamisen tai tekee kuvista heikkolaatuisia. Toisaalta meteorologiassa juuri pilvialueiden havaitseminen on oleellista ja haluttua.
Jos aikoo tutkia kasvillisuutta, pitää alue kuvata otolliseen aikaan. "Suomessa heinä--elokuussa", Räsänen tarkentaa.
Puulajien erottelu on Suomessa suhteellisen helppoa, sademetsissä sen sijaan satelliittikuva kertoo vain latvuskerroksesta. Tämän alla voi kasvaa kymmeniä pienempiä puulajeja, joita kamera ei näe.
Kuvien tarkkuuden Suutari mainitsee myös mahdolliseksi ongelmaksi, joskin tämä riippuu tietysti siitä, mitä tutkii.
Suurten aineistojen analysointi vaatii tehokkaan tietokoneen, mutta laskentakapasiteetti ei Suutarin mukaan enää ole rajoite.