Teknologian valvova silmä voi pidentää vanhusten kotihoitoa ja lykätä vastenmielistä siirtymistä laitokseen. Yksinkertaisimmillaan tekniikka hälyttää apua onnettomuustilanteessa, mutta monimutkaisimmillaan siitä voi olla apua jopa sairauksien toteamisessa.
Puhelinyhtiö British Telecom (BT) on rakentanut Ipswichissä sijaitsevaan tuotekehitysyksikköönsä kaukovalvotun omakotitalon pienoismallin. Ovissa on hälyttimet, huoneissa liikesensorit ja tärkeimmissä kaapeissa avaustunnistimet.
"Jos asunnossa on vaikkapa jäänyt ovi auki tai vesi valumaan, niin puhelinpalvelukeskus soittaa automaattisesti asukkaalle, joka kuittaa saamansa muistutuksen", kertoo BT:n tuotekehityspäällikkö Nigel Barnes.
Hänen mukaansa epätavallisista tapahtumista hälyttäminen on vasta kaukovalvonnan alkua. Kunnianhimoisempaa valvontaa voisi jo kutsua hoidoksi. BT ja muutamat muut laitetoimittajat testaavat nyt myös monimutkaisempia valvontamalleja yhdessä Liverpoolin kaupungin kanssa.
"Ensimmäiset kokeilut ovat jo ohi ja vaaratilanteista hälyttäviä laitteita asennetaan jo laajamittaisesti", Barnes kertoo.
Kaukovalvontaan tarvitaan valvovien laitteiden lisäksi puhelinkeskus, jonka tietokoneilta näkyy tilanne kussakin talossa ja josta voidaan soittaa asukkaalle tai hälyttää hoitajat paikalle.
Uusimmissa kokeiluissa vanhusten seuranta on monipuolistunut huomattavasti. Asukkaiden elämää tarkkaillaan liikesensoreilla, jotka tietävät, missä huoneessa vanhus liikkuu.
Muutamassa päivässä asukkaan vuorokausirytmi on selvitetty tietokoneen muistiin. Järjestelmä hälyttää, jos asukas ei liiku asunnossaan normaalisti tai jää vaikkapa kylpyhuoneeseen tolkuttoman pitkäksi ajaksi.
"Vaikka nämä tiedot ovat aika yksinkertaisia, niin ne kertovat paljon. Jos vanhus esimerkiksi käy kovin usein vessassa, se voi olla vaikkapa virtsatieinfektion merkki", Barnes kertoo.
Liverpoolin kokeiluihin on valittu vanhuksia, joilla alkaa olla vaikeuksia selvitä kodeissaan. Usein syynä on jonkinasteinen dementia ja siksi liiketunnistin voikin olla vanhusta itseään luotettavampi kertomaan hänen unirytmistään, ruuanlaitostaan tai vessassa käynneistään.
"Yhdessä hankkeessamme oli kaksi koehenkilöä, joiden osalta kartoitettiin unirytmi, vierailijoiden määrä, ulkona käynnit, ruuan valmistus ja veden kulutus. Muutokset näissä kertovat hyvin nopeasti, jos ihmisen kyky itsenäiseen elämään heikkenee", Barnes kertoo.
Valvontalaitteisto maksaa parisen tuhatta euroa ja tietokone- ja puhelinvalvonta muutaman kympin kuussa. Jos laitteet kuitenkin lykkäävät laitokseen siirtymistä parilla kuukaudella, ne ovat maksaneet itsensä takaisin.
Kaukovalvonta loukkaa ilman muuta ihmisen yksityisyyttä, mutta silti kokeiluihin ei ole ollut vaikeaa saada asukkaita mukaan. Vaihtoehtonahan olisi useimmiten laitoshoito, jossa yksityisyyttä on vieläkin vähemmän.
Useimmat Liverpoolin kokeilut ovat keskittyneet lähinnä vanhusten perusturvallisuuteen ja päivittäiseen valvontaan. Niihin voi kuitenkin yhdistää myös sairauksien seurannan.
"Asukkaat voivat käyttää esimerkiksi verenpainetta ja pulssia seuraavia laitteita, joiden mittaustiedot välittyvät joko valvontakeskukseen tai suoraan hoitajille. Tällä hetkellä kokeilemme tätäkin muutaman avohoidon ylihoitajan kanssa Liverpoolissa", Barnes kertoo.
Yksi ylihoitaja vastaa 30--50 potilaasta, mutta hänen apunaan on useita hoitajia ja hoitoapulaisia.
Liverpool ei ole ainoa Britannian kaupunki, joka etsii kustannussäästöjä kaukohoidosta. Myös esimerkiksi USA:ssa useat yritykset ja monet paikkakunnat ovat kehittäneet omia mallejaan.
Sanomalehti Financial Timesin mukaan Yhdysvalloissakin kustannukset asettuvat laitteiden osalta parin tuhannen euron tuntumaan. Seuranta maksaa alle 50 euroa kuukaudessa. Lisäksi tulevat tietenkin kotona käyvien hoitajien ja kotiavustajien kustannukset.