Joku tarttuu tarttuu kiinni hihasta. "Hi! Do you speak English?"
Vilkaistaanpa ympärille. Läheisellä aukiolla nuoret pojat taituroivat polkupyörillään kuten nuorilla pojilla nyt vain on tapana. Joukko miehiä paiskii hommia kattotyömaalla. Katuvilinästä silmä erottaa muodikkaisiin farkkuihin, takkeihin ja kenkiin pukeutuneita naisia ja miehiä sekä kännykkään nojaavan korvan jos toisenkin. Jostain kauempaa ostoskujalta kiirii englanninkielistä yksitoikkoista renkutusta, ettei olisi vain jotain teletappi-touhua?
Tämähän voisi olla melkein mistä vain.
"Where do you come from?"
Kysyjäksi paljastuu 12-vuotias Hu Haizeng, joka on äitinsä kanssa päiväkävelyllä. Turistin huomannut tyttö haluaa ehdottomasti tulla vaihtamaan muutaman sanan englanniksi. "Olen oppinut tätä koulussa", hän hymyilee hieman hämillään. Hänellä olisi kerrottavaa ties miten paljon, mutta yhteinen kieli ei riitä kovin syvällisiin keskusteluihin.
Mutta silti se riittää pidemmälle kuin vaikkapa ostoskadun varren tavaratalon myyjillä. Heidän kanssaan keskustellessaan turisti joutuu turvautumaan ennen muuta elekieleen, tai sitten hän saa eteensä paperinpalan ja kynän, jolle voi kirjoittaa asiansa. Ja mikä hämmentävintä, joku ilmeisesti ymmärtää kirjoitettua englantia jossain putiikin takahuoneessa - tai ainakin tätä keinoa käyttäen muualta tullut löytää oikeankokoiset kengät ja saa myös kaipaamansa kuitin ostoksistaan.
Olemme Xiningissä, kommunistisen Kiinan kansantasavallassa. Kartalta katsoen olemme keskisessä, mutta virallisen määritelmän mukaan läntisessä Kiinassa sijaitsevan Qinghain maakunnan pääkaupungissa.
Äkikseltään ajateltuna kaukana kaikesta. Maan pääkaupungista Pekingistä tänne lentää reippaassa kahdessa tunnissa, ja turha kuvitellakaan, että jostain Euroopasta olisi tänne mitään suoraa yhteyttä. Xiningistä esimerkiksi Shanghain läpikotaisin länsimaiseen sykkeeseen päästäkseen on suhautettava joko Xi'anin tai Pekingin kautta.
Kiinassa kun ollaan, ihmisiä riittää: Xiningissä liki kaksi miljoonaa ja koko 720 000 neliökilometrin laajuisessa maakunnassa runsaat viisi miljoonaa.
Kohtuullisen korkeallakin olemme, merenpinnasta katsoen 3 000-5 000 metrissä. Täällä voi kuulemma tuntea vuoristotaudin oireita.
Tänne tuhansien järvien - joidenkin tietojen mukaan isompia tai pienempiä järviä on kaikkiaan 2 043 kappaletta - satojen villieläinlajien ja lukemattomien kasvilajien sekä mineraalien ja muiden luonnonrikkauksien luo päästäkseen joutuu kuitenkin näkemään myös kauneuden kääntöpuolen. Karuja kallioita, räjähtäneen näköisiä talonraunioita, telttakyliä, kerjäläisiä - köyhyyttä ja kurjuutta.
Maasta elantoa
Joukko miehiä keskeyttää lapioinnin ja laastinlevityksen, kun pikkubussista purkautuu joukko turisteja jaloittelemaan. Ollaan patotyömaalla hieman Xiningin kaupungin ulkopuolella, Huangzhongissa.
Siirtotyöläisiä, luonnehtii Yan Jinzhang miesjoukkoa, johon itsekin kuuluu. Mies on varsinaisesti maanviljelijä, mutta hehtaarin maapalasta ei niin paljon vehnää irtoa, että sillä elättäisi itsensä ja vaimonsa lisäksi kolme lasta. Patotyömaalta irtoaa lisätienestiä parhaimmillaan 500 yuanin (noin 60 euron) verran.
Alueen ihmiset saavat elantonsa edelleen enimmäkseen maanviljelystä ja karjanhoidosta: pääasiallisen toimeentulonsa ansaitsee tätä kautta noin 80 prosenttia. Lopuille työtä tuovat teollisuus sekä julkinen sektori.
Maakunnan teollisuudenaloja ovat muun muassa hiili-, öljy-, koneenrakennus-, rakennusmateriaali-, tekstiili- sekä ruokateollisuus. Ulkomaanvientiin riittää muun muassa cashmir-villaa, jakin- ja lampaannahkaa, työkaluja, hunajaa, raparperiä sekä myskiä.
Kiinan jäsenyys Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa uhkaa kuitenkin talonpoikien tulevaisuutta. Kunhan Kiina saa kaikki WTO-jäsenyyden vaatimat lainsäädäntömuutokset voimaan, pitää sen sopeutua muun muassa vastaanottamaan Yhdysvaltain halpatuontiviljaa - mikä taas ajaa kotimaan viljelijöitä entistä ahtaammalle.
Mutta paremmin asiat ovat nyt kuin takavuosina, maakuntahallinnon viranomaiset vakuuttavat.
Kun esimerkiksi ennen vuotta 1949 Qinghain väestöstä yli 80 prosenttia eli köyhyysrajan alapuolella, keskus- ja paikallishallinnon toimien ansiosta oli vastaava osuus kolme vuotta sitten enää 6,5 prosenttia.
Maakuntahallinnossa elää ylipäätään vahva usko tulevaisuuteen ja yhtenä lupaavimmista teollisuudenaloista alueella nähdään turismi. Ja tottahan toki turisteja kiinnostavat paitsi upeat luonnonnähtävyydet, myös kulttuurihistorialliset kohteet.
Esimerkiksi aivan Xiningin kaupungin liepeillä on useita luostareita tai temppeleitä, joista tunnetuin lienee Taerin lamalaisluostari.
Taerin luostarissa tavalliseen maallikkoturistiin tekevät lähtemättömän vaikutuksen voiveistokset sekä epämääräiset, ilmeisesti kynttilöiden valmistusta varten tuodut rasva-astiat, joiden tuoksua ei järin puoleensavetävänä osaa oikopäätä pitää.
Myöskään väestö ei ole yhdestä puusta veistettyä. Maailmankatoksikin luonnehdittu maakunta sijaitsee Qinghain-Tiibetin ylängöllä ja sen väestöstä tiibetiläisiä on reilu miljoona. Muita vähemmistökansallisuuksia ovat huit, tut, salat sekä mongolialaiset. Uskontokunnista edustettuina ovat buddhalaisuus, islamilaisuus sekä kristinusko.
Joillakin menee hyvin
On iltapäivä, ja Ye Yu Chun viisihenkisessä muslimiperheessä valmistaudutaan vastaanottamaan vieraita. Totta puhuen tulossa ei ole vieraita, vaan sukulaisia jokaviikkoiselle visiitilleen.
Xiningin kaupungissa asuvan Ye Yu Chun lisäksi perheeseen kuuluu vaimo Zhou Lin, yksivuotias poika Ye Xiao Yun sekä herra Yen vanhemmat Ye Yuan Zhen ja Miao Lian Hua.
Perhe on muuttanut omistusasuntoonsa äskettäin ja asunto, kuten koko asuinaluekin, on uusi. Niin uusi, että rappukäytävissä on vielä rakennuspölyt siivoamatta eikä kaikkiin oviin ole asennettu lukkoja.
Nuoripari työskentelee paikallishallinnossa. He luonnehtivat itseään keskituloisiksi - molempien kuukausiansio on arviolta tuhat yuania (noin 120 euroa).
Alue vaikuttaa muutenkin keski- tai hyvätuloisten asuttamalta. Uusien kerrostalojen pihat on koristeltu istutuksin ja veistoksin. Pihamaata mittailee vartija tai poliisi - ja alueelle pääsee vain lukittavan portin kautta.