Oulun ortodoksisen seurakunnan kanttori Eino Hynninen on innokas Kärppä-fani. Hänellä on vanhimman tyttärensä kanssa jopa yhteinen kausikortti Raksilaan.
Siihen Hynninen vetää selvän rajan, ettei hän suurena torstaina eli kiirastorstaina sentään lähde finaalia seuraamaan, pitkäperjantaista puhumattakaan.
Jotakin olennaista sukupolvien muutoksesta kertonee, että Hynnisen tytär valitsi torstaina toisin.
"Tiedämme hyvin miten siinä käy, jos nuori ihminen saa päättää, meneekö hän kirkkoon vai matsiin. Onneksi tällainen vastakkainasettelu tavallisesti kuuluu vain tiettyyn ikävaiheeseen. Myöhemmin muutkin arvot nousevat tärkeiksi. En tarkoita, etteikö jääkiekkoa seuraavillakin ihmisillä voisi olla taustalla kirkon arvomaailma. He vain saavat elämäänsä vaihtelua, kun pääsevät hihkumaan ja taputtamaan Kärppien puolesta", Hynninen analysoi.
"Kirkkomme talonmies on kotoisin Etiopiasta ja hän on mahdottoman hyvä jalkapalloilija. Hän kertoi, että Etiopiassa jalkapallo-ottelut aloitetaan rukousveisuulla. Pitäisiköhän Juha Junnolle tehdä ehdotus, että Kärpät toimisi samalla tavalla? Kristikunnan kaikkien toimintojen tulisi tapahtua Jumalan armovoiman alla."
Vanhan kaavan mukaan
Eino Hynniselle pääsiäinen ja siihen valmistautuminen on koko vuoden kiireisintä aikaa, onhan pääsiäisellä ja kirkkolaululla aivan erityinen sijansa ortodoksien elämässä.
Ikivanhat kaavat määrittelevät jumalanpalveluksien laulut, omaehtoisuudelle ei jää sijaa, koska musiikki on kiinteä osa julistusta.
"Vaikka laulut toistuvat, niitä pitää toki verestää, kun kirkkokuoroon tulee uusia ihmisiä. Esiinnymme nykyään pääasiassa kolmiäänisesti, mutta alun perin kirkossamme suosittiin yksiäänistä laulua. Esimerkiksi Kreikassa lauletaan yhä yksiäänisesti, vaikka pohjalla soikin ns. ison-ääni eräänlaisena urkupisteenä."
Yksiäänisyyden taustalla oli ajatus, että rukoilija voi kirkossa keskittyä pelkästään sanaan eikä sointujen kauneuteen. Moniäänisyys tuli Suomeen vähitellen Bulgarian ja Venäjän kautta.
"Emme käytä lainkaan soittimia, sillä katsomme, että sana on kaikkein tarkin elementti. Kun laulamme 'Herra armahda', se tarkoittaa juuri sitä", Hynninen selventää.
"Musiikki tulee tietysti kuvaan siinä, millä tavalla Jumalan sanaa välitetään. Meillä on esimerkiksi käytössä lyhyt ehtoollislauselma: 'Maistakaa ja katsokaa kuinka Herra on hyvä. Halleluja!' Puhuttuna se ei anna kuulijalle paljonkaan, mutta vanha valamolainen melodia ja soinnut tekevät siitä erittäin vaikuttavan. Musiikin sanoma tavallaan kaksinkertaistaa lauselman voiman."
Resitointia F-duurissa
Ortodoksikanttorin tehtäviin kuuluu myös psalmitekstien resitoiminen. Eino Hynninen kuitenkin pystyy Oulussa paneutumaan tavallista enemmän johtamiseen ja laulamiseen, koska hänellä on resitoinnissa apuna nuoria miehiä kirkkokuorosta.
Ortodoksinen jumalanpalvelus onkin yhtä laulua alkusiunauksesta loppusiunaukseen asti. Pääsiäisyönä lauletaan kolmisen tuntia, joten laulajan yleiskunnon pitää olla kohdallaan.
"Kanttorin on myös reagoitava nopeasti sävellajien vaihdoksiin ja annettava kuorolle oikeat äänet, ettei jumalanpalvelukseen tule turhia katkoksia. Meillä on paljon F-duuriin kirjoitettuja lauluja. Jos pappi on musikaalinen, kuten nykyinen kirkkoherramme Raimo Kiiskinen, hän resitoi f-ääntä käyttäen ja saamme kuoron aloitusäänet siltä pohjalta. Jos taas pappi tai diakoni ei ole musikaalinen, niin kyllä se ottaa korvaan", tunnustaa Hynninen.
Pitkäperjantain kansaa
Myös Oulun tuomiokirkkoseurakunnan urkuri Maija Tynkkynen tekee pisimmät työviikkonsa jouluna ja pääsiäisenä. Kun Tynkkynen aloitti työnsä Oulussa vuonna 1972, tuomiokirkon hiljaisen viikon tilaisuuksissa kävi paljon enemmän väkeä kuin nykyään.
"Tänä vuonna meillä ei ole tuomiokirkossa suurimuotoista passiokonserttia, vaikka pitkäperjantaina kuullaan Pergolesin ja Palestrinan Stabat materit. Toivoisin että meilläkin seurakuntalaiset löytäisivät tiensä pääsiäisyön ja pääsiäispäivän jumalanpalveluksiin. Minua on pitkään ihmetyttänyt, että pitkäperjantaina kirkossa on usein enemmän väkeä kuin pääsiäisenä, vaikka kristinuskon perussanomahan on nimenomaan, että Kristus nousi kuolleista. Luterilaiset tosiaankin ovat pitkäperjantain kansaa", arvioi Maija Tynkkynen.
Pääsiäisen ilon kokemus ilmenee ennen kaikkea virsien valinnoissa.
"Itse halusin pääsiäispäivän virsien joukkoon duurivoittoisia sävelmiä, jotka tukevat ilosanomaa. Joissakin pääsiäisvirsissämme sävelmä on vähän raskaan puoleinen verrattuna tekstin sisältöön."
Sooloilua välttäen
Maija Tynkkysen mielestä jumalanpalveluksesta ei pidä tehdä konserttia. Musiikki on osa kokonaisuutta eikä se saa mennä liikaa sooloilun puolelle.
"Seurakuntalaisetkin näyttävät pitävän perinteisestä kirkkomusiikista. Tuttua ja turvallista on hyvä tulla kuuntelemaan."
Hiljaisella viikolla Maija Tynkkynen on järjestänyt tuomiokirkossa urkuvartteja, joilla on pieni mutta uskollinen kuulijakuntansa.
"Paastonajan koraaleihin sisältyy hyvin paljon kaunista musiikkia, jota olen halunnut urkuvarteissa tuoda muidenkin iloksi. Lisäksi muun muassa pääsiäiskoraalin Christ lag in Todesbanden, Kristus kuolon kahleissa, pohjalta on sävelletty paljon urkumusiikkia, jota yritän soittaa pääsiäisen aikaan mahdollisuuksien mukaan. Yhden koraalifantasian tästä teemasta aion esittää toisena pääsiäispäivänä Pellossa", Tynkkynen kertoo.