Viime päivinä on tullut sattuneesta syystä seurattua, millaista vauhtia kauppojen pakastealtaiden kinkkukasat madaltuvat. Sattunut syy ei ole se useimpien joulujen alla liikkeelle lähtevä huhu, että kinkut loppuvat kesken. Onko kukaan koskaan kuullut, että joku kinkusta kiinnostunut ei olisi sellaista saanut?
Nyt tarkkailun syy on kinkkuihin liittyvä kohu, joka alkoi A-studion esitettyä suomalaisilla eläintiloilla kuvattuja videokatkelmia. Halukkaat voivat katsoa videot Ylen tai Oikeutta eläimille -järjestön nettisivuilta. Herkkien ihmisten ei tosin kannata.
Noilla tiloilla ei asu kinkkuja, ei harmaasuolattuja, luuttomia tai muuten juhlamallisia, vaan oikeita eläviä sikoja.
Kun itse ei kuulu tuohon eläinlajiin, on vaikea sanoa, millaisissa oloissa siat parhaiten viihtyvät. Eläintieteilijät tietävät siitä paljonkin. Se tuli kuitenkin videoista selväksi, että monilla eläimistä meni surkeasti. Oli paiseita, irti purtuja saparoita, haavoja ja ahtautta.
Juice Leskisen lauloi Sika-kappaleessaan: "Minä läävässä lojuvaa karjua katsoin, kärsivin ilmein, vellovin vatsoin." Siitä siasta, joka filmillä lojui liassa kykenemättä enää muuta kuin liikuttamaan silmiään, ei saanut selvää, oliko se karju vai emakko. Sekään sika, joka selvästi oli emakko, ei näyttänyt hyvältä. Se kyhjötti porsimishäkissä ja kärsi makuuhaavoista.
Ohjelman synnyttämä pahin kohu on viikossa laantunut. Videoiden pysyvämmät seuraukset nähdään tuonnempana. Toivottavasti niitä on.
Tähän mennessä on sanottu muun muassa, että pahimmat julki tulleet kuvat eivät ole totuus suomalaisesta sikataloudesta, vaan ne ovat poikkeustapauksia. Niin pitää toivoa.
Myönteistä on se, mitä kuultiin MTK:n ja maa- ja maametsätalousministeriön johdosta. Tuottajajärjestön puheenjohtajan Juha Marttilan mukaan, "jos tällaista esiintyy sikatiloilla, se on ehdottomasti tuomittavaa". Jos-sana tosin oli tarpeeton. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila, entinen sikafarmari, ei hänkään hyväksynyt sitä, mistä videot kertoivat.
Myös muutamat nykyiset sikatilalliset lausuivat samaa. He pahoittelivat, että ne jotka hoitavat eläimensä huonosti, pilaavat vastuullisesti työnsä tekevien maineen.
Siinä Anttila on oikeassa, ettei hyvin asiansa hoitavia tiloja pidä syyllistää kelvottomien takia. Ongelma alan kannalta vain on se, että niin kauan kun näitä kauhukuvia leviää maailmalle, niistä syntyy ainakin maallikoiden käsitys Suomen sikojen elämästä.
Tavallinen kyljysten ostaja ei voi mennä tiloille katsomaan, miten eläimet voivat. Pitäisi voida luottaa siihen, että viranomaiset - ministeriö, elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja eläinlääkärit - valvovat ja hoitavat asiat. Nyt se valvonta on pettänyt.
Ministeri Anttila esitti, että Suomeen perustettaisiin erityisiä onnellisten sikojen tiloja. Esityksessä on itua, myydäänhän meillä vapaiden kanojen munia ja luomumunia. Mutta jos esitys toteutuu, se ei saa johtaa siihen, että kakkoskategorian sikoja hoidetaan niin kuin videot kertovat.
Usein tällaisten kohujen yhteydessä muistutetaan, että muualla maailmassa tuotantoeläimiä kohdellaan vielä huonommin. Siinä on perääkin. Itse olen nähnyt afrikkalaisen lehmän lentävän. Täysikokoinen nauta jysähti Etiopian pomppuisella tiellä kuorma-auton lavalta kyljelleen tielle. Takaikkunasta näkyi, kuinka pökertynyttä eläintä nostettiin pystyyn ja alettiin heivata uudestaan ylilastattuun autoon. Armotonta oli meno muutenkin.
Nyt muun maailman tilanteeseen ei ole vedottu. Se on hyvä merkki. Hoidetaan oma pihatto puhtaaksi niin on tukevampi pohja puhua muidenkin ongelmista.
Oikeutta eläimille -järjestön on videoillaan epäilty pyrkivän propagoimaan kasvissyöntiä. Osatavoite se voi ollakin. Mutta jos kampanjoinnin ansiosta saadaan tuotantoeläinten asiat kuntoon, niin antaa mennä vaan.
Kaikkiaan kasvissyönnistä voikin vielä tulla kova haaste lihantuotannolle. Kasvisravintoa on jo alettu vakavasti perustella ilmastosyillä. Tämä aatteellinen työ ei varmasti vähene vaan kasvaa. Melkoinen joukko suomalaisnuoria on jo jättänyt lihan pois. Jos lihantuottajat aikovat selvitä, yksi keino on pitää huoli eläinten kaikinpuolisesta hyvinvoinnista.
Lopulta kaiken ratkaisee kuluttaja. Tämän joulun menekkituotteita on ollut luomukinkku, vaikka se maksaa 2-3 kertaa tavallista kinkkua enemmän. Jokin näyttää liikahtaneen kuluttajien mielissä.
Luomusialla on enemmän elintilaa, niillä on allaan kiinteää lattiaa eikä pelkkää metalliritilää ja ne pääsevät ulkoilemaan ja oljissa toteuttamaan tonkimistarvettaan. Toivottavasti tuon lajin kinkkukasat ovat ensi jouluna jo alun perin paljon korkeammat kuin tänä vuonna.