12 vuotta sitten osakemarkkinoiden sotainto uupui vasta Persianlahden joukkojen loppumetreillä. Tällä kertaa ohjusten ensi vihellys Irakissa heikensi dollaria ja kullan arvoa. Mutta pörssiarvot jatkavat sahaamista. Hyökkäys oli ehditty hinnoitella jo ennakkoon.
Pörssit eivät suosi alhosta noustakseen jotakin tiettyä vaihtoehtoa. Niille on tärkeää vain selvä suunta, mikä tahansa ratkaisu epävarmuuden sijaan. Nyt raha odottaa jo malttamattomana sitä, mitä sodan jälkeen tulee.
Öljyn osalta sen sijaan on ainakin alkuun huokaistu helpotuksesta. Raakaöljyn Opec-hinta on vihdoin vaipunut selvästi alle 30 dollarin. Mutta edelleen voisi öljy pakottaa maailman polvilleen, uuteen taantumaan ja jopa kolmanteen öljykriisiin. Näin voisi käydä, jos Irak tosiaan tuhoaisi omat ja Kuwaitin öljykentät.
Jokainen kymmenen dollarin hinnannousu barrelilta hidastaa Yhdysvaltojen talouden kasvua 0,5 prosenttia vuodessa. Tai päinvastoin: jos öljyn hinta putoaa 20 dollariin, se merkitsisi 150 miljardin dollarin piristysruisketta maailman talousveturille. Ihan automaattisesti, ilman junnaavia verokeskusteluja.
Yalen yliopiston kauhuskenaariossa öljyn hinta voisi nousta jopa 70 dollariin barrelilta. Joka tapauksessa jokainen korotus on pois kukkarostamme. Finnairkin on vasta nostanut hintojaan viidellä prosentilla polttoainekuluihin vedoten.
Irakilla on maailman toiseksi suurimmat öljyvarannot saudien jälkeen. Tuotanto on länsimaihin verrattuna halpaa, 15:n sijaan vain noin viisi dollaria barrelilta.
Siksi ovat etenkin Venäjä ja Ranska pelanneet aikaa. Ranska on vastahangallaan YK:ssa puolustanut Total öljy-yhtiön sopimuksia Irakin nykyisen hallinnon kanssa. Kyse on Madshnunin öljykentästä, joka lienee näillä näkymin Irakin rikkain kohde.
Jatkossa kaksoisvirranmaan sopimukset jaetaan uudestaan. Kurdien amerikkalaismielisen opposition Irakin kansalliskongressin taholta on kuulunut, että etenkin amerikkalaiset ja englantilaiset ovat tehneet tarjouksia aktiivisesti. Tässä yhteydessä on mainittu ainakin ExxonMobil, Shell, BP ja Unocal.
Kun raha jo etsii uusia mahdollisuuksia, niin eurooppalaiset mielenosoittajat kehottavat boikotoimaan amerikkalaisia tuotteita. Liittolaismaiden puolestaan epäillään syrjivän jatkossa niitä, jotka kieltäytyvät sotimasta.
Vielä ei kyse ole globaalista kauppasodasta. Mutta etenkin saksalaiset yritykset arvelevat jo jääneensä alakynteen pyrkiessään viemään tuotteitaan Yhdysvaltoihin. Muilla euromailla saattaa olla sama tilanne edessä.
Yksi voi kuitenkin yhdistää voimat: Irakin jälleenrakentaminen. Yhdysvallat on jo valinnut tätä varten ihanteellisena pidetyn siviilihallinnon "kuvernöörinkin". Jay Garner, 64, vei viime sodassa kurdeille telttoja ja ruokaa. Idea siitä, että armeija sopii armeliaaksi välineeksi humanitaarisiin tehtäviin, oli tuolloin uutta. Alkuvuodesta hänet on nimitetty Pentagonin jälleenrakennusosaston vetäjäksi.
Garnerin luotetaan tuovan Irakiin paitsi organisaatiota myös kapitalistista tietotaitoa. Puolustusministeri Donald Rumsfeldin suosikki - kolmen tähden kenraali ja Star Wars -veteraani - on viime vuodet toiminut liikemiehenä, ohjusten ohjausjärjestelmiä tuottaneen virginialaisen SY Technologyn johdossa.
Työkenttä on ilman sodan tuhojakin lohduton. Vielä Persianlahden sodan aikoihin Irakin talous vastasi suunnilleen Kreikan tasoa. Nykyään jopa 16 miljoonan irakilaisen arvioidaan olevan riippuvaisia ruoka-avusta.