EU:n talouskriisin hoidossa on edetty pisteeseen, jossa on päästy kauhun tasapainoon.
Paljonko leikkauksia voidaan lisätä, ettei potilasta hoideta hengiltä? Leikkauksia tarvitaan, mutta missä menee raja, että säästöt ja veronkiristykset eivät kurista kasvua. Olisiko jo varaa hieman löysätä?
Toiveikkaasta ilmapiiristä huolimatta velat eivät ole kadonneet minnekään. Velkakriisistä puolestaan ei ole ulospääsyä ilman talouden kasvua. Paitsi tietenkin, jos devalvoidaan ja pannaan inflaatio laukkaamaan. Siihen Euroopan keskuspankki ei suostu.
Kreikkalaisten lupauksiin ei uskota. Siksi kaikki tarkistetaan ennen kuin velkaohjelmissa edetään seuraavaan vaiheeseen. Asiat pitää myös panna täytäntöön, ei riitä, että säännökset on muutettu.
Kreikan valtaapitävistä mahtisuvuista yksi toisensa jälkeen on vuorollaan takertunut valtaan, ja järjestelmä on pahoin mädäntynyt.
On kyse valtaisasta kommunikaatio-ongelmasta, jos Kreikassa asia koetaan vain niin, että ”valkoinen lihava nainen” eli Eurooppa kulkee rahakassi kädessään ja huvikseen nöyryyttää kreikkalaisia.
Pitkälle menevät säästöt ja pakotteet voivat johtaa arvaamattomiin poliittisiin seurauksiin, jos kreikkalaiset tuntevat, että heille on asetettu uudet Versailles´n ehdot. Kreikan ohella Italiassa ja Espanjassa kansalaiset kyseenalaistavat teknokraattien päätökset.
Talouden kriisitietoisuus Euroopassa on kasvanut. Uudella taloussopimuksella, jossa jäsenmaiden budjetit läpivalaistaan ohjausjaksossa EU-komissiossa ja tarvittaessa kehotetaan valmistelemaan uudestaan.
Periaatteessa yhteisesti sovitut EU-linjaukset ja sixpackit kulkeutuvat kansalliseen lainsäädäntöön, kun budjetit ja taloudenpito yhtenäistyvät EU:n alueella.
Sopimus edellyttää, että EU-maiden julkisen talouden rahoitusasema on tasapainossa tai ylijäämäinen. Jos jonkin jäsenmaan vuosittainen alijäämä ylittää 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, sen on saatava julkinen taloutensa tasapainoon EU-komission ja muiden EU-maiden valvonnassa.
Komissio kantaa erittäin suuren vastuun siitä, että budjetit tehdään EU-alueella yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaisesti.
Vallankeikaus on tapahtunut, jos komissio jatkossa vie linjaansa johdonmukaisesti läpi eikä jarruttele, vaikka jokin iso jäsenmaa vastustaa esityksiä. Nähtäväksi jää, miten pitkälle uusi
EU-kuri joustaa, kun poliittiset paineet kasvavat.
Perinteisesti vahva komissio on ollut pienen Suomen kaltaisen maan etu. Toisaalta kolmen aan maana Suomellakin on ollut sormensa pelissä, kun se on muiden talouskurimaiden kanssa pannut koko EU:ta ruotuun.
Pienessä mittakaavassa Kreikan ongelmat ovat myös meillä, vaikka korruptiota ilmenisikin vain isokenkäisten asuntokaupoissa ja hyvien kauppapaikkojen jaossa.
Hallituksen strategiariihi ei pystynyt ratkaisemaan leikkaushaavan pituutta 3,5–5 miljardia euroa. Talouden faktoista huolimatta talous on politiikkaa eli erilaisia valintoja vaihtoehtojen välillä.
Maahanmuuttoon nihkeästi suhtautuva asenneilmapiiri ylläpitää suurinta rakenteellista ongelmaa. Eläkkeellä on kohta liikaa ihmisiä verrattuna työssäkäyvien määriin. Työmarkkinoita on muutettava rajusti, jotta niille olisi nuorempana helpompi tulla ja vanhempana pysyä.
Suomen talous on kaltevalla pohjalla. Vienti on vähentynyt ja viennin rakenne muuttunut bulkkituotannon suuntaan. Työttömyys laskee, mutta ei talouden dynaamisuuden vaan passiivisen eläköitymisen myötä. Tieto on siis oikeastaan aika huono.
Luottamus rakentuu monista teoista ja päätöksistä. EU:n päätöksentekojärjestelmä sinällään on markkinoiden kannalta ongelma. Markkinat pitäisivät siitä, jos olisi selkeät ja yksinkertaiset linjat.
Hallitustenvälinen toiminta vaatii kuitenkin neuvotteluja ja sopimista. Päätöksenteko kestää. Markkinat joka tapauksessa voittavat aina, oli menossa talouden lasku tai nousu.