H.P. Lovecraft: Kootut teokset
osa 1 (Jalava 2009).
On synti, että amerikkalainen pulp-kirjailija H. P. Lovecraft (1890-1937) tunnetaan niin huonosti. Nyt olisi taas mahdollisuus tehdä tuttavuutta, sillä koottujen teosten sarja on alkanut suomen kielellä.
On vaikea kuvitella aikaan sopivampaa kirjailijaa. Teksteissä menevät kammottavasti sekaisin elävät ja kuolleet, yliset ja aliset asiat, ihmiset ja eläimet, nykyaikainen ja ikivanha, terveet ja sairaat, kiiltävät pinnat ja lahoavat sisukset. Lovecraft on kauhun ja fantasian isäpappoja, mutta on hän muutakin. Käsitteellisten mahdottomuuksien ja kammoa herättävien väärien yhdistelmien taikuri, esimerkiksi.
Ilman Lovecraftia ei olisiStephen Kingiä, Clive Barkeria ja Neil Gaimania. Hänen teksteistään ovat ammentaneet sadat kauhusarjakuvat ja -elokuvat. Mutta siinä kun nyt näytetään kaikki ja pari suolenpätkää päälle, Lovecraftilla lähes kaikki on kirjaimellisesti "sanoin kuvamaatonta".
Sanat kuten hämärä, selittämätön, ikivanha, luonnoton, pahaenteinen, nimeämätön, epänormaali ja sairas kertovat, että jokin uhkaa, mutta mikä? Sitä kirjailija ei saa eikä halua saada selvästi sanotuksi.
Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä sellaisellakin, joka uskottelee olevansa järjen kaveri. Kirjailija oli itsekin tieteen valon ja rationaalisen ajattelun ystävä. Kun hän rakensi novelleissaan muiden nykyään jatkamaa Cthulhu-mytologiaa muinaisten valtiaiden paluusta, hän tiesi hahmottelevansa jotain sellaista, jota ei tieteen ja järjen mukaan ole. Mutta se voisi olla jossain tuolla havainnon sokeissa pisteissä ja sovitun todellisuuden alaisissa luolissa.
Lovecraft rakasti hahmotella uskontoja, joissa maa ja meri ovat jumaluuksiamme, eivät veltot kristilliset hahmot. Tämä on tieteellisyyttä vertauskuvien kautta.
Lovecraft julkaisi novellejaan halvoissa kioskilukemistoissa - ja jätti paljon myös julkaisematta. Tarinoita ei kirjoitettu miljoonien toivossa vaan mielihalusta. Nykyajan emo-punkkarien, heavy metal -barbaarien, goottien, wicca-ihmisten ja muotipakanoiden on syytä tuntea Love-craft. Kirjailijalta voisi oppia vaikka sen, että pehmeiden uskontojen ja kovan tieteen välissä on kiehtovasti värisyttävä hämärän vyöhyke, jossa tarinoiden pahat olennot hakevat hahmoaan - ikuisesti.
On ihme, kuinka vähän Lovecraftin tekstejä on suoraan filmattu. Kasassa on toistakymmentä elokuvaa, ja ne kaikki ovat pienen budjetin vääntöjä elokuvateollisuuden laitamilta. Joka tietysti on hyvin lovecraftmaista.
Peliteollisuus on saanut herran paremmin haltuun. Kauhusarjat Alone in the Dark, Silent Hill, Siren ja Project Zero ovat Lovecraftin jäljillä mutkan kautta. Samoilla apajilla ovat kalastelleet roolipeliklassikot Dungeons & Dragonsista aina World of Warcrafttiin saakka. Suoria tulkintoja ovat erinomaiset pelit The Call of Cthulhu ja Eternal Darkness.