Lääkealan keskuksen sijoituspaikkakiistassa metsä on ajat sitten hukattu puilta. Muualla maailmassa on siirrelty onnistuneesti paljon suurempiakin yksiköitä.
Lääkealan keskuksen sijoituspaikkaan liittyvän uutiskuohun keskelle putkahti torstaina uutinen, joka kertoi Valtiontalouden tarkastusviraston arvion poliisin tietohallintokeskuksen siirrosta. Kyseessähän on poliisihallinnon osa, joka vuosituhannen alussa päätettiin siirtää kovan metelin säestämänä Vantaalta Rovaniemelle. Silloin niin eduskunnassa kuin viestimissäkin maalattujen näkymien mukaan siirto aiheuttaa "kaaosmaisen tilanteen", kun entinen työväki ei muuta Pohjan perille ja uutta ei saada tilalle.
Tarkastusvirasto antaa asioista toisenlaisen kuvan. Sen mukaan yksikön alueellistamisen ongelmana toki oli, että henkilöstö ei siirtynyt pohjoiseen. Hankaluus oli kuitenkin hetkellinen. Nykyinen tietohallintokeskus on sen jälkeen pystynyt panostamaan henkilöstön osaamiseen, mikä on parantanut viraston toimintakykyä. Kaikkiaan tarkastusviraston arvio siirron vaikutuksista on myönteinen.
Lääkealan keskusta koskevassa keskustelussa esitetään nyt niin lennokkaita uhkakuvia, että ne kannattaa panna talteen myöhempää tarkastelua varten. Esimerkiksi ajatus siitä, että valtio joutuisi maksamaan lääkelaitokselta Helsingissä tyhjiksi jäävistä tiloista turhaa vuokraa jopa vuosikymmenen, on täysin epäuskottava.
Esiin on vetäisty kansanterveydenkin vaarantuminen. Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajan Suvi-Anne Siimeksen mukaanhan myyntilupien käsittelyn siirtyminen Helsingistä Kuopioon voi aiheuttaa katkoksia lääkkeiden saatavuudessa. Entinen puoluejohtaja hallitsee edelleen poliittisen vaikuttamisen metodit.
Lääkelaitoksen pitkäaikaisen ylijohtajan Hannes Wahlroosin päätös olla lähtemättä Kuopioon on harmillinen. Pysyminen pitkäaikaisen työnantajan palveluksessa olisi helpottanut uuden laitoksen toiminnan alkua. Helsingissä Wahlroosin ratkaisu on synnyttänyt vahingoniloa, mutta mitään ylistettävää siinä ei ole. Ratkaisullaanhan hän päinvastoin näytti huonoa esimerkkiä niille laitoksensa työntekijöille, jotka harkitsevat muuttaa Kuopioon.
Kaikkiaan työpaikkojen siirrosta aiheutuvat ongelmat ovat kuitenkin hetkellisiä. Näin muun muassa siksi, että Kuopion yliopisto tuottaa alan asiantuntijoita koko ajan lisää. Kuopioon teki väitöskirjansa myös Wahlroos ja kiitteli myöhemmin yliopistoa hyvästä yhteistyöstä.
Lääkelaitoksen nykyisten työntekijöiden ja heidän perheidensä tilanne on siirrossa ikävin. Kannattaa silti muistaa, että kaikille heille turvataan työ valtion palveluksessa. Toisin on niillä suomalaisilla, jotka irtisanomisten vuoksi joutuvat siirtämään elämänsä muualle maahan tai jäämään kotipaikkakunnalle ilman työtä.
Muutenkin koko kohu on syytä asiana asettaa oikeankokoisiin kehyksiin. Esimerkiksi Virossa koko opetusministeriö siirrettiin joitakin vuosia sitten Tallinnasta Tarttoon, ja toisessa naapurimaassa Ruotsissa alueellistamisessa on meitä paljon vahvemmat perinteet. EU:ssa suuret virastot jaettu on tasapuolisesti jäsenmaihin, vaikka ne voisivat myös sijaita komission ja muiden EU-elinten lähellä Brysselissä. Tämän "aluepolitiikan" ansiosta Helsinki sai unionin kemikaaliviraston.
Paljon suurempiakin siirtoja on maailmalla tehty ilman kansantalouden ja kansanterveyden vaarantumista. Saksassa iso osa pääkaupungin laitoksista on siirretty yhdistymisen jälkeen Bonnista Berliiniin, ja muualla maailmassa tunnetaan useita pääkaupunkien siirtoja. Sellaisen pohjalta Helsinkikin aikanaan asemansa sai.