WTO:ssa sovittu maatalouden vientitukien poisto tuntuu Suomenkin maataloudessa. Maailmanlaajuisesti kauppasovun saavuttaminen oli tärkeää.
Maailman kauppajärjestö WTO sai kuin saikin puristetuksi sovun Genevessä viikonloppuna päättyneessä neuvostonsa kokouksessa. Saavutettu tulos on selvästi kompromissi, joka tuskin tyydyttää yhtäkään WTO:n 147 jäsenmaasta sellaisenaan. Se ei olisi edes mahdollista. Kyseessä on kaiken lisäksi puitesopimus, jonka pohjalta pitää käydä vielä monia ja ilmeisen vaikeita jatkoneuvotteluja. Nyt sovittiin neuvottelujen perusta, jolla silläkin on merkittäviä ja kaikkiin ulottuvia vaikutuksia.
Geneven sopimuksen huomattavimmat seuraukset tuova ratkaisu koskee maataloustukia, joita on kokonaisuutena pudotettava reippaasti. Maatalouden vientituet ovat tuonnempana päätettävään takarajaan mennessä lopetettava kokonaan.
Maataloustukia koskeva linjaus koskee voimakkaasti EU:n ja Suomen maataloutta. Yhdysvalloille sopu tietää luopumista vientiluotoista ja omien maataloustuotteiden ostamisesta ruoka-avuksi. Maataloustuotteiden tulleja on alennettava niin, että korkeimpia tulleja alennetaan eniten.
Edessä olevat tukileikkaukset ja tullien poisto ovat aiheuttaneet huolta suomalaisissa ensikommenteissa. Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja pelkää, että Suomella on vastedeskin tilanteita, joissa vientitukia tarvittaisiin. Hän viittasi siihen, että Suomessa tuetaan viljan ja voin vientiä.
Maataloustuottajain keskusliitto MTK puolestaan huomautti, että vientitukien lopettaminen johtaa väistämättä aleneviin tuottajahintoihin. Järjestön mukaan tämä on erityisen ongelmallista Suomessa, jossa tuotantokustannukset ovat vaikeiden ilmasto-olojen vuoksi korkeat.
Suomalaisia maataloustuottajia rauhoittanee ainakin jossain määrin se Geneven paperin kenties jopa liiankin laajasti tulkittavissa oleva kohta, jonka mukaan WTO:n jäsenmaat voivat itse määritellä niin sanotut herkät tuotteet. Niiden tullien on määrä aleta vähiten. MTK:n mielestä Suomen tärkeimmät maataloustuotteet ovat EU:n maatalouspolitiikassa herkkiä tuotteita. Lisäksi kilpailua vääristämättömiin tukiin ei puitesopimuksen mukaan aiota puuttua.
WTO:n jatkoneuvotteluista pitää joka tapauksessa saada tulos, joka tekee suomalaisen maataloustuotannon jatkamisen mahdolliseksi. Olennaista olisi myös päästä tuloksiin mahdollisimman pian, jotta epävarmuus tulevasta ei vaikeuttaisi Suomessa esimerkiksi maatalouden investointipäätöksiä.
Maailmankaupasta päätettäessä ratkaistaan myös oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Ensimmäisten kommenttien perusteella vauraimmat maat ovat sopimukseen kohtalaisen tyytyväisiä. Sen sijaan kehitysmaiden puolesta tulosta arvioineet kansalaisjärjestöt ovat tyytymättömiä.
EU:n maatalouskomissaari Franz Fischler kuvasi Geneven sopua voitoksi maailmantaloudelle, Euroopalle ja erityisesti kehitysmaille. Kansalaisjärjestökommenteissa sopimusta on sen sijaan kuvattu rikkaita maita hyödyttäväksi ja epätasapainoiseksi. Kehitysmaat joutuvatkin pudottamaan tuontisuojaansa, mutta toisaalta niiden omien maataloustuotteiden kilpailukyvyn pitäisi kasvaa, kun rikkaiden maiden on lopetettava maataloustukia.
Genevessä saavutettu sopu, vaikka laihakin, on paljon parempi kuin vaihtoehto, että WTO olisi epäonnistunut jo toisessa suuressa yrityksessä peräkkäin. Epäonnistuminen olisi tiennyt todennäköisesti pahenevia kauppakiistoja, joissa hyödyn kerääjiä olisi ollut vähän, kiistoista kärsiviä paljon enemmän.