Laulun sanat tulevat väkisinkin mieleen työministeriön ja tilastokeskuksen tuoreita tilastoja lukiessa. Matti Vanhasen itselleen ottama työllisyystavoite karkaa käsistä kuin pilvet, vaikka hallituskautta on takana vasta vajaa vuosi. Työvoimasta poistui vuodessa 31 000 ihmistä. Suunnan pitäisi olla päinvastainen, jotta hallituksen tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta toteutuisi.
Nuo 31 0000 ihmistä ovat virallisen tilaston mukaan poistuneet työvoimasta. He ovat lopettaneet työnhaun, koska ovat havainneet tehtävän toivottomaksi. Kun myös työikäisen väestön määrä kasvoi viime vuoden tammikuusta 10 000:lla, työvoiman ulkopuolella olevia henkilöitä oli todellisuudessa viime kuussa 41 000 enemmän kuin vuosi sitten.
Laskutoimitus antaa tulokseksi, että Suomen työllisyysaste laski vajaan prosentin vuodessa, vaikka sen olisi kuulunut nousta. Työllisyysaste oli tammikuussa vain 64,9 prosenttia. On vaikea nähdä, miten kukaan enää voi vakavissaan uskoa hallituksen työllisyystavoitteeseen paitsi hallitus itse. Tavoite ei toteudu ilman mielikuvituksellista talouskasvua, eikä sellaista löydy yhdenkään vakavasti otettavan ennustelaitoksen arvioinneista.
Paavo Lipposen hallitus otti tavoitteekseen työttömyyden puolituksen. Hallitus epäonnistui surkeasti. Puolitus ei onnistunut Lipposen toiseltakaan hallitukselta, ja tammikuun tilastoja tutkaillessa voi jo epäillä, ettei työttömyys puolitu edes tällä vaalikaudella, ellei hallitus muuta radikaalisti politiikkaansa. Jos työttömyyden hoito jätetään pelkän talouskasvun ja työministeriön käytössä olevien keinojen varaan, mennään metsään.
Matti Vanhasen hallitus arvioi onnistumistaan edeltäjiensä virheistä viisastuneena työllisyysasteella. Niin teki jo Lipposen kakkoshallituskin. Työllisyysaste mittaa kansallista terveydentilaa eli sitä, kuinka monella ihmisellä koko työvoimasta on töitä. Korkea työttömyysaste kertoo yhteiskunnallisesta sairaudesta.
Käsitteiden vaihto ei ole kuitenkaan auttanut perusasian ratkaisussa. Päinvastoin Vanhasen hallitus on saanut syliinsä kaksoisongelman: työttömyysaste on yhä aivan liian korkea ja työllisyysaste aivan liian matala. Hallitus ei voi ylpeillä kummallakaan luvulla.
Luulisi, että tähänastinen kehitys olisi vakuuttava väite sen puolesta, että hallituksen pitäisi muuttaa olennaisesti talous-, työllisyys- ja veropolitiikkaansa. Hallitus kokoontuu arvioimaan politiikkaansa vajaan kahden viikon kuluttua. Jos kaikki jatkuu ennallaan ilman merkittäviä uudelleenarviointia, peli on menetetty Vanhasen hallituksen osalta aivan kuten kävi Lipposen hallituksille.
paakirjoitus@kaleva.fi