Juhannuksena 1968 Kuortaneen urheilukentällä teräsmitan lukemia tutkittiin pitkään ja perusteellisesti: lopulta Pertti Pousin pomppimaksi kolmiloikkatulokseksi ilmoitettiin tasan 17 metriä.
Tulos oli Suomen ennätys ja uupui vain kolme senttiä Puolan Jozef Szmidtin maailmanennätyksestä. Suomen ennätys se on edelleen, lähes 38 vuoden jälkeen.
"ME:stä jääminen noin vähän ei harmittanut, sillä olin ihan varma, että hyppään sen vielä samana kesänä. Se olisi harmittanut, jos tulos olisi ollut 16.99", Pousi sanoo.
Pousi hyppäsi tasalukemat päivää vaille 22-vuotiaana. Lupaavassa nousukiidossa ollut ura jäi kuitenkin kesken jo parin vuoden päästä. Nilkat eivät kestäneet: ME jäi hyppäämättä eikä arvokisoissakaan natsannut.
Viime elokuusta saakka Pousilla on ollut kunnia olla yleisurheilun miesten vanhimman Suomen ennätyksen haltija, kun Tommi Evilä siirsi Rainer Steniuksen pituuden SE:n vuodelta 1966 historiaan.
Pousin pomppima tasalukema on tilastokirjan kummajainen: se on ainoa yhä voimassa olevan 1960-luvulla tehty miesten Suomen ennätys.
Vain yksi
uhkaaja
Tänä juhannuksena Pousi skoolaa 60-vuotispäiviensä ja loikkaennätyksensä 38-vuotisen taipaleen kunniaksi. Vai mitä mieltä mies on itse ennätyksensä kestosta?
"En minä ennustajaksi aio alkaa. Menne rikki jos menee - ei jos ei."
"Minun puolestani joutaisi jo mennä", Pousi sanoo.
Pousin toiveen voi toteuttaa vain yksi mies: Johan Meriluoto, sallituissa oloissa viiden sentin päähän 17 metristä loikkinut mies. Myötätuulessa Meriluoto on kerran päässyt vähän rajan paremmalle puolellekin (17.04).
"Esteitä ennätyksen rikkomiseen ei pitäisi olla", Espanjassa leireilevä Meriluoto sanoo.
"Olen ensimmäisen kerran viiteen vuoteen päässyt vetämään harjoituskauden ilman isompia vammoja. Tein juuri hyvän täysvauhtisen hyppyharjoituksen."
Meriluoto on periaatteessa ollut valmis SE-lukemille viime vuosituhannen lopusta saakka. Hänelle itselleen 17 metriä on vain välietappi.
"Tuosta SE:stä on tehty suurempi juttu kuin se on. Totuus on, että 17 metriä riittää arvokisoissa loppukilpailuun, mutta ei sen pidemmälle. Minä odotan itseltäni vähän enemmän."
Hulluus
puuttuu
Jos Meriluoto ei saa pomppujaan kohdilleen, Pousi saa viettää ennätyksensä merkkipäiviä vielä monena juhannuksena. Meriluodon takana on metrin hajurako seuraaviin. Viime vuosina muille suomalaisille 16 metriä on ollut tiukka haaste.
"Ei ole tuolla saralla kovin tavoitteellista toimintaa näkynyt - siis Johania lukuun ottamatta", Pousi toteaa.
Pousi sanoo ymmärtävänsä tilanteen. Hän tietää omasta kokemuksestaan, että laji on raaka.
"Tylyä puuhaa. Kolmiloikan hyppääminen tosissaan vaatii määrättyä hulluutta."
Sekä ennätysmies että ennätyksen jahtaaja ovat saaneet osansa lajin kovuudesta. Pousin loikkiminen loppui nilkkavaivoihin, ja niin meinasi käydä Meriluodollekin, jolta on katkennut akillesjänne molemmista jaloista.
"Kovuuttahan tämä vaatii. Mutta ei tämä ihan niin vaarallista ole, mitä voisi kuvitella. Esimerkiksi nuo minun loukkaantumiseni ovat osin pelkkää sattumaa", Meriluoto sanoo.
Esikuva
tekisi terää
Sattumaa tai ei, niin nuorison suosikkilajia kolmiloikasta ei saa tekemälläkään. Sekä Pousi että Meriluoto ovat panneet merkille, että lahjakkuudet menevät muualle - lajeihin, joissa pääsee vähän helpommalla.
"Palloilu vie parhaat kaverit yleisurheilulta. Sitähän se on", Pousi sanoo.
Meriluodon mielestä kolmiloikkaa vaivaa myös esikuvien puutte.
"Evilän ansiosta pituushypyssä on taas imua. Ja olihan suomalainen kuulantyöntökin jokunen vuosi sitten pelkkä vitsi; sitten tuli Mika Halvari, ja kaikki muuttui", Meriluoto muistuttaa ja kasaa huomaamattaan paineita omille harteilleen. Kolmiloikan tulevaisuus on hänen pompuistaan kiinni.
"No, katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Kaikki on kuitenkin niin pienistä asiosita kiinni."
